NYT AIKA SEISOO
Nyt aika seisoo vaaka kourassansa ja punnitsee: on toisen vaakalaudan päällä kansa ja toisell' ovat kansan polkijat.
Ja niinkuin höyhenet on laudallansa
nagaikkamahtajat,
nuo konnain konnat, jotka konnuuttansa
ees' eivät häpee.
Mut vuoren raskas ompi kansan puoli,
tuon kärsineen,
mi väkivallan alla melkein kuoli
ja nääntyi nääntymistään.
On kansalla siis voima, voiman valta, ja muut' ei tarvis sen, kuin kerta nostaa päänsä ikeen alta ja itse itsensä vain tunnustaa.