SUURINA PÄIVINÄ
Tulivuoret syöksyvät tulta ja laavavirrat kattavat maata.
Kylät sortuvat, kaupungit raunioittuu ja yksilöitä pakahtuu raunioiden alla ja kuolee kurjalla kuolemalla. Elo seisahtuu.
Ei kenkään arvata saata, mitä tullut on, mitä tuleva on, mitä tuova on nousu nyt auringon, joka katsoo kauhistuksen yli.
Mut entinen merkki jos paikkansa pitää, niin: kauhujen jäljissä kauneus itää ja raunioiden tuhkassa uus elo herää, luo kukkaset terää ja avautuu hyvinvoinnin syli.
Ja ainakin yksi seikka varma on ihan: On suuren suurta elää, kun yhdessä päivässä, yhdessä yössä nyt uutta luodaan enemmän kuin vuosisatain työssä, kun luonnonvoimat liikkuvat ja jumalaisen vihan ja koston kauhukanteloinen helää!