VÄINÄMÖISEN ONNEN TOIVOTUS JUTEININ LÄHTÖÖN.
Virolahden kappalaiselta Fredrik Johan Ahlqvistilta.
Halttuun Jumalan, Juteini,
Onnee matkalles osaksi,
Lykkyy lähtöhös luvattuun
Runonjekka reisulleisi.
Näitä vanha Väinämöinen
Seisoisansa silmissäni
Sanoi suulla nauravalla
Pilkan pisteli sanoilla
Kerran korvissan' unessa.
Väliin seuraksi sanoille
Nytkähytti niskojanskin
Painoi päätänsä kumarten.
Vjelä puheitans venytti
Jatkoi sanojans jalosti;
Nauru huulilta hävisi
Kulmat kurttuhun kokoonnuit
Ääni karkiast' ärisi
Jutut juoksivat visusti:
Onhan ottanut eronsa
Mjeskin moni merkellinen
Lauluin hyväkin latoja
Virren seppä voimallinen;
Mutta muodolla hyvällä
Paitsi pitkiä puheita
Vaikiata valitusta
Hiljaa jättänyt hyvästi
Siivost laulusta lakannut;
Vaikka vahvasti veteli
Lahjaks lauluja lateli
Soiton sorjasti sovitti.
Paljon itsestäs pitävä
Että konstistas kovasti
Sinä kehut, kerskaelet
Paljon palvellees minua
Suotta virsiä vetänees
Paitsi palkata peräti,
Joka, mjelessäs makaapi
Särkee sydämmes suruisen.
Mutta meiningit poilla
Sangen harvasti sopiivat
Ajatuksiin aika mjesten.
Minun mjelessan' makaapi
Tämä ajatus totinen:
Pitäis palkoja oleman
Kokoon ajettu kovasti,
Vara vahva palkinnoista
Tosin tuhlaten jaella:
Jos kaikk' huonotkin hörnäti
Ruman kanteleen räminät
Lahon käyrängin kominat
Kjelten katkennein kirinät
Äänen sortuneen ärinät
Rinnan raskahan rötinät
Veisut vjetteliät pahimmat
Pitäis palkituiks tuleman.
Pian aivanpa pitäisi
Palka oleman pivossa;
Vaikka vjeläkin välistä
Soitto jokuu sorjemmasti
Laulu laadullens käviisi
Vejsu viiltäiskin sydändä.
—Tässä vanhan Väinämöisen
Parta pöyhiä tärisi
Tukka hallava tutisi
Silmät kulmista säteili.
Vasta laulu liikuttaapi
Veisu käypi kaunihisti
Soitto sorjasti helisee
Voidaan palkasta puhua,
Lausui vanha Laulun Herra,
Koska kantele kovimpi
Tehty hongasta hyvästä
Ranta lepästä rakettu,
Taikka vanhojen tavalla
Tehty harppu hauvin luusta
Kantele kalan evästä,
Kjelet vahvat kanteleessa
Joko jouhista orihin,
Joko kullan karvalliset
Taikka teräksen näköiset
Päälle kinnatut kovasti
Kimahtaavat, kajahtaavat
Heliästi heliseevät,
Koska hengi höltiästi
Kulkee rinnasta kovasta
Ääni kaikuu kaunihisti
Paitsi pakota mäneepi
Taipuu huilujen tavalla,
Milloin matalast' mataapi
Höriseepi, möriseepi
Ukon muodolla urohon,
Kullon nousee korkialle
Vinkiästi vinkaiseepi
Pjenten piikaisten tavalla;
Kosk' on aine kelvollinen;
Puhdas, viatoin valittu,
Paha jaaritus jätetty,
Koska sanat selkiästi
Paitsi pakota sidotut,
Eikä väännetyt väkisen
Varsin kulkeevat vapaasti,
Milloin ryöhäävät runossa
Kosken kuohuvan tavalla,
Niinkuin varsin vahtoaapi
Vesi pöllyllä putoopi
Vuoksen koskessa kovassa
Iharissa ilkiässä
Kalarissa karkiassa
Rutiaii koskessa rumassa;
Milloin jouten juokseleevat
Niinkuin niitulla joessa
Hannun vjenossa vedessä
Tyvenessä Tynkylässä,
Pellon pjenessä ojassa
Vesi virtaava mäneepi.
Mitkä onnet, omaisuudet,
Taikka tavarat hyvätkin,
—Sanoi vjelä vjekkahasti,
Sinä, poikainen poloinen,
Ljenet laskenut avuksi
Suomen kjelen saalihiksi
Suomen suvulle valoksi
Sepä varsin vanhatessa
Yli käypi ymmärryksen
Mänee mjeleni ohitse.
Arvo korkia, avara
Raadi Sihtjerin ramakkaan
Aina paikallans pysyypi,
Eikä kateus kavala
Sitä suuresti sureile
Eikä paljongaan paheksi
Siitä pyydäkkään palaista.
Ole sentähden sinäkin
Tästä täydessä levossa
Hyvin huoleta, suruta,
Pidä arvoskin alati.
Usko, poikanen, puheeni,
Usko ukkoa totista.
Mutta mjehengin mukoman
Arvo pelehtyy piangin
Kaunis sanoma katoopi,
Koska kirjoja pahoja
Vejsujakin vjekkahita
Kansan käsihin paneepi:
Sillä kirjasta kokoopi
Lujan päätöksen lukia
Pännä mjehen mjelestäkin,
Eikä ensin tutkistele:
Ljekkö leikki leuvoisansa
Vainko valanee vakuutta;
Tavan tottuneen pitääpi
Seuraa vanhojen sanoja.
Työstä tekiä havaitaan
Kirjastansa kirjoittaja,
Suuhan selittää sydammen.
Jolla korvat kuulon tähden
Vaarin ottakaan visusti.
Voi sä kurja Suomen kansa,
Sanoi samalla tavalla—
Kansa kylmäksi kovonnut.
Kuin et kirkkaasta valosta
Etkä onnestas omasta
Ota vaaria visusti,
Jonga pannut on ovelles
Jalo tarjoksi Juteini,
Juoma Laulussa jalossa
Perhekunnassa paraassa,
Lahjain oivassa otossa
Joissa juuri kuin nisuja
Pyytää seuloa sinua,
Valon taritsee väkevän
Onnen oikian jakaapi.
Voi te kivet kelvottomat
Kannot Suomessa kovimmat
Paadet paattuneet lopetin,
Oksat kankioiks kovenneet
Lehdet ilman liikutusta,
Voi teit' Emännät vesissä
Pedot metsissä pahimmat
Linnut tylyt latvoissanne
Miksi muuttuneet olette!
Etten soittoa suloista,
Kainata kauniimbata
Veisun äändä Viiburista
Laske luondonne iloksi.
Pahat yksinäns penikat
Vjelä vanhuuden pitäävät.
Soitto korvihin sopinnut
Laulu luontoa lykännyt
Äänen antaavat avuksi
Ynnä yhtehen vetäävät
Sekä riukuttaat sekaahan;
Vaikka varsin työlähästi
Tästä taidetaan lukea
Enää soitolle etua
Kanteleelle kunniata
Hyvää veisulle vähääkän
Mettä soittajan sydämmeen
Laulajalle lohdutusta:
Sillä koirat kelvottomat
Pahat penikat nykyiset
Usein ulvovat vavisten
Myöskin seuraksi susille
Karvat siirassa selässä
Ikenetkin irvellänsä
Karhun ääntä kauhistuuvat
Pahan paiskaavat pärinän.
—Nauru rätkähti, remahti
Itse Laulujen Isältä
Vatsa tukeva tutisi
Parta keikistyi kenoohon.
Turha pelko on povessas
Suomen kjelestä suruinen,
Kjelen sotkusta kotoisen,
Sanoi vanha Suomalainen.
Suomen kjeltä selvimbätä
Paitsi muutosta puhuttu
Sangen selvillä sanoilla
Ombi pitkäldä peräti.
Aina hamasta ajasta
Koska minä kanteletta
Soitin sormilla omilla
Vedin virttä suomalaista
Ombi sjemen suomen kjelen
Aikaa monta ja monoista
Aina puhtaana pysynyt.
Jos vjel' joku huono Herra
Hävennellen häpiäisi
Oikein osaavans puhua
Suomen kjeltä selkiästi;
Taikka taitteliis sanoja
Kaunistellen, koristellen
Kädet puuskassa pidellen,
Murtais mutkilla monilla,
Sekoitteliis, sokerteliis
Mjesten muodolla merellä
Kjeltä seitsemän sekaisin;
Jos taas jokuu talonpoika
Tyhmä, taidotoin, pönäkkä
Lästä kaupungit' kotoisin,
Taikka teitä kuljeskellut
Matkustellut maita paljon
Aina rahtia ajannut;
Eli uuden maan eläjä
Ranta kansojen rajoilta,
Kääntäis kjelensä kalikan
Pitkin taikka poikki puolin
Vaikka vyöllensä vetäisi,
Pullistelis poskiansa,
Vääntäis leukansa levälle
Ryyppy kynnyksen repiisi
Sinne, tänne sioiltansa
Huulet ryttyhyn rypistäis
Saadaksensa sanat oudot
Koto kjelen koreudeks
Suomen kjelehen sekaahan;
Eihän sentähden sekaannu
Suomi kokonans sekaisin
Vjelä vähemmin katoa.
Järin jäänyt on sinänsä
Tämä tapaus takaisin
Eikä edespäin tapahdu
Aivan aikoihin monihin.
Mäne maahan karjalaisten
Taikka Savohon syvähän
Taikka Hämehen taloihin,
Sjellä kjelen kelvollisen
Sanat selvät suomalaiset
Paitsi vjerasta puhetta
Suulta täydeltä sanotut
Laviasti laaittavan
Kuulet korvillas omilla.
Sjellä havaitset hävyllä
Kjelen kokonans kotoisen
Ylenkatseesta kovasta
Varsin olevan vapaana;
Sjeltä taitaisi todella
Teikäläinengin tavata
Vjelä vähän viisautta
Puheen puuttuvan avuksi.
Paha Baabelin rakennus
Torni Taivaaseen tapaava
Kerran kjelen ensimäisen
Puhtahimman puheen parren
Pojes peräti sekoitti.
Tätä työtä työlähintä
Rohkehinta rakennusta
Täytyi tehdä ahkerasti,
Että torni taivahaasen
Pistäis pilvien läpitse.
Totta tuossa huiskittiingin,
Mitkä muuria kutoivat
Kutka sotkivat savia
Mitkä tiiliä tekiivät
Kutka kantoivat kiviä.
Työtä tehdessä parahin
Päin hiessä huiskatessa
Varsin hartiat varinna
Kävi lustikin lusahus
Mjehet ällistyit äkisti.
Murre muuttui muuraailta
Sanat saven sotkioilta
Kjeli kiven kantailta
Outo tiilinkin tekiät
Puhe peräti sekoitti—
Suuta aukoivat sanoihin
Tahtoit tarpeitans anoa;
Mutta mjehet työn tekiät
Kohta hämmästys käsitti
Sanat oudoimmat sanoovat
Varsin vjeraita puheita,
Eikä ensingään eroita
Toinen toisensa sanoja.
Mjehet silmiäns mulistens
Suut selälläns kuuldeleevat
Työhön tahtoovat tavoittaa;
Mutta kjelen muutoksesta
Toista kokonans tekeevät:
Tuovat toisensa avuksi
Kiven siahan savia
Saven siahan kiviä
Vettä tiilistä vetäävät.
Tuohon kohta tuskaantuvat
Mjehet tyhmän työn tekiät
Siihen paikkahan paneevat
Työnsä tyhmimmän käsistä
Alas muurilta mäneevät
Kaikki heittäävät hitolle
Kalut viskoovat vesiihin
Että tuiskiivat tuleehen,
Kaikki hajoovat hajalle
Kjelinensä kuljeskellen
Kukin kulmalle omalle.
Tätä tornia tylyä
Rohkiata rakennusta
Taikka mukoman tapaista
En nyt luulisi enemmin
Suomen kansan kaahittavan.
Jää siis kansa kaahituksen
Myöskin seuratkin sinänsä.
Tästä pelvosta pahasta
Myöskin mjelellä hyvällä
Ole oivassa levossa
Varsin murheesta vapaana.
Usko ukkoa totista
Ukon lujaa lohdutusta.
Missä taikka millä lailla
Ombi Suomi sjemenensä
Kjelen sjemenen kotoisen
Kasvon kautta kartuttanut?
Kysymykset merkilliset
Tyhjän tynnyrin kuminat.
Jollon kullon joutessasi
Taikka leivästä levota
Surullisna suuruksesta
Ljenet joutunut jotenkin
Käymään kirkonkin läpitse
Seurakunnan suomalaisten.
Mitäs mjelestäs havaitsit
Sjellä viipyissäs vähäisen?
Mitäs korvissas kumahti,
Mitä silmäs selittivät?
Mitä mjehet veisaisiivat
Ukot römisiit uroosti,
Mitä mujat vinkaisivat
Neidot nuoremmat kimahti;
Lauloivatko latinata
Vainko Grekata vetiivät?
Eikö Saimit suomalaiset
Silloin korvissas kumisseet?
Mitä lukiivat lujasti
Puhuit Herralle pyhälle?
Eikö kjeltänsä kotoista
Suomen selviä sanoja?
Mistä virttänsä vetiivät
Luku sanojans lukiivat?
Eikö kirjoista käsissä
Suomen räntätyt sanoilla?
Joutunut on jollon kullon
Raamattukin räntättynä
Suomen kjelellä käsiihis
Aivan kourihis koviihin.
Eikö kjeltä kartutettu
Siliteltykin sanoja,
Koska vaivalla kovalla
Ajatellen ajut läpi
Kirjaa kallista tätäkin
Suomen käännettiin sanoille?
Eikö kjeltä kartutettu
Sanojakin silitelty
Ilo-Laulussa isossa,
Vjelä veisussa monessa
Kirjassakin kauniimmassa
Sekä hengelle hyväksi
Että ruumiinkin eduksi
Laki Kirjassa kovassa
Asetuksilta tuettu.
Kaikki kansalla käsissä
Laviasti levitetty
Kauvangin jo räntin kautta.
Myöskin muitakin runoja
Veisujakin vahvojakin
Maassa löytyypi monia.
Jotka jätetyt järingin
Pojes paperin parista
Vjelä sallittu vähemmin
Kaunistelta räntin kautta
Ainoastansa asuuvat
Otsa luussa laulaitten
Mjesten muistossa iloisten,
Sillä laadut laulumjehet
Virren sepät siivolliset
Tämän täytenä lakina
Aina päässänsä pitäävät:
Pysy pannasta erässä
Taikka toimella kynäile.
Toisin ylpiät tekeevät
Mjelestänsä Mestaritkin.
Työllä, tuskalla kokoovat
Saavat sanoja siteisin,
Jopa kiiruusti kynäävät
Päälle paperin paneevat
Jopa juokseevat ilolla
Kyllä ränttiä kysyyvät
Painattaavat paperinsa.
Sitten paisunneet peräti
Kyllä pönäkät kovinkin
Vähän vertanans pitäävät
Tuskin tunteevat nenäänsä.
Kaikki aivan kaunihiksi
Lopen lustiksi lukeevat
Mitä milloingin, mitengin
Päästäns purkaavat omasta
Laskeevatkin leuvoildansa
Kulkee kynästä kovasta;
Eivät luulekkaan enemmin
Maassa mjehiä olevan,
Joiden myöskin joten kuten
Sanat solmehen sopiivat,
Pännä pyöriipi käsissä
Kynä viiruja vetääpi.
—Tässä vanha Väinämöinen
Rykäis rinnasta kovasta,
Sylki suihkaisi sivulle.
Jos se nuori Joukavainen
—Lausui Laulujen Isäntä—
Muinen murisi minulle
Pyysi pulkailla pahasti
Tahtoi taistella halulla
Kansanikin kilvoitella
Vanhaa mjestä vastustella;
Vaikka minä mjelestäni
Koska Lauluja latelin
Aina asjoja valitsin
Sanojakin sovittelin,
Engä piikkiä pidellyt
Engä jousta jännittänyt
Engä ensinkään kävellyt
Neljäjalkaisten jälillä
Virkaa pyytänyt pedoilta
Valpahilta vartioilta,
Engä syytä soimaellut
Ketään puheilla pahoilla,
Annoin kaikkein kaunihisti
Ratki rauhassa asua:—
Koska kuitengin minulle
Yhtähyvin ylpiältä
Tätä toisinans tapahtui;
Mitäs sinä siit muriset
Valitat niin vaikiasti,
Jos nyt nuoret Joukavaiset
Mjehet mjelestäns viata
Syystä tarttuuvat sinuuhun
Koiran ruoskahan rupeevat
Pojes pääldänsä hosuuvat
Pedon pahan nukuttavan,
Alas arvopatsahalta
Pahan juonisen paueevat
Johon järin huokiasti
Pääsnyt mjekkonen piangin
Kyllä kiiruusti kipunnut
Olis vaivalla vähällä;
Josta juttujans jakaisi
Pahat juonensa julistais,
Soimaais suulla rohkialla
Huutais häjyllä tavalla?
Otat oudoksi kovingin
Asian aivan luonnollisen
Seurat selvät Suomessakin:
Joka mjekalla mehuupi,
Saman saapi vastahansa,
Joka piikillä pelaapi
Piikki pistetään eteehen.
Pane mjelehes paremmin
Tämä tarkia asia
Älä kovin koirittele
Kelpo mjestä kelläele,
Ohhottele, hohhottele
Kateuudesta kovasta,
Koska kovilla puheillas
Juonikkahilla jutuillas
Kovan vastahas vetänyt
Olet syystä oikiasta,
Joka sotiipi samoilla
Ajaa päälliänsä aseilla
Joilla kohden karkaelet.
Mitä kateuus kaluupi
Mitä muuta murhehtiipi,
Ellei etuja hyviä
Korkiata kunniata,
Konstiakin kuuluisata
Muita lahjoja monia,
Joita jollenkin, jotenkin
Lykky lykännyt osaksi?
Tästä lähteepi totinen
Seuraavainen selvä päätös:
Missä ej mitäkän näistä
Löydy lahjoista hyvistä
Siintä Kateuus katoopi.
Nyt on sinulda sanottu
Suulla omalla surulla,
Että onnes omaisuudes
Suomen kjeltä kartuttaaxes
Olet uhrannut uroosti;
Eipä kauppakaan kovinkaan
Painettujen paperien
Kulu kulkevan jalosti.
Kadonneet siis ovat kaikki
Tästä kynnet kateuuden.
Eikä kuulu kunniata
Suurta tulevan teoistas.
Harvoinpa se horjahtaapi
Palkaks kirjoille pahoille.
Ainoastansa aviisin
Tyhjän lehden täytökseksi
Kerran kirjojas nimeldä
Nimitettiin, poika parka;
Aine aivan kehnokainen
Kärsimätöin koskemista
Järin jätetty sinänsä
Kokonansa koskemata.
Kadonneet siis ovat kaikki
Tästä kynnet kateuuden.
Saman konstistas sanonen
Laulujes latomisesta
Jonga yksinäs ylennät
Aivan korkiaks korootat.
Se nyt selvästi näkyypi
Sinun suuresta surustas
Huudostaskin huikiasta
Vaikiasta valituksest'
Kateuttakin kovinta.
Luulet kaiken luonnon lahjan
Sinun saanehes osakses
Jota kuitengin jotengin
Vähän veisuisas näkyypi.
Luulet lopetin vähäisen
Maassa mjehiä olevan
Jotka verrakses vetäisit.
Juuri jutuistas näemme,
Ettäs ylpiä, ylennät
Itses ilman perustusta
Myöskin rinnalle minungin.
Toi on tarjonna poille,
Jotka rohkeevat ruveta
Vanhoillengin vastukseksi.
—Tässä vanha virren Seppä
Näytti nyrkkiä kovinta
Polki jalkaansa jalointa.
Pahin kaikista pedoista,
—Puhui vanha halli parta—
Salan puriat pahempi
Kaukaa haukkujat häjymbi
Ombi tuulen tavoittaja
Villi, kelvotoin, kamala.
Joka syytä, syyttömästi
Haukahtelee, houkahtelee,
Päälle karkaapi piangin
Tuttuakin tavoittaapi,
Vaikka täytyypi väkisen
Mjestä kovaa kohdatessa
Varustettua vavalla
Häjymmängin hämmästyä
Kohta syrjätä sivuuhun
Ääri puoleen älinällä.
Niinkuin muutamat nykyiset
Runonjekat rumemmat
Itse mjelestäns ihanat,
Mitä suustansa sanoovat
Leuvoistansa laseksiivat
Siihen suostuman pitäisi
Sitä siunaaman ilolla
Koko maakunnan majoissa.
Koska nyt kokonans toisin
Näille toisinans tapahtuu
Koska joitakin jotakin
Vastoin veisujans sanotaan;
Puheet mjelestäns paraatkin
Sukkelatkin laulun sanat
Vitkelätkin lakin viirut
Jokuu selvä Suomalainen
Siksi selvästi sanoopi
Kuin ne kokonans ovatkin,
Kateuuden karvaat jutut
Pahan juoniset pärinät
Pilka sanatkin pahimmat
Vjetellykset vjekkahimmat
Vaikka kohta vaan kynällä
Ombi ratoksi omaksi
Muistohon paperiin pannut:—
—Koska nyt nämät näkeepi,
Saapi korvihins kehuja;
Kohta ylpiä kamoopi
Hämmästyypi huono hengi
Sangen heicko säikähtääpi;
Kohta harmissa kerääpi
Mitä suingin saada voipi
Murhe mjelensä iloksi;
Kohta aineensa kynääpi
Panee paperill' sanansa
Mitä tuska tuotteleepi
Mitä mjelehen herääpi
Hämmästynyt houraileepi
Niitä, näitäkin vetääpi
Syytä kaiken karvallista:
—Suotta nuorna soittaneensa—
Ikään kuin iälle sille
Kaikki sallituks sopiisi,
Eikä enää vanhembana
Niitä tarvitsiis nurista;
—Pilkkaa Raamatun pyhimmän ¦¦
Työläästi totuttu tapa
Pojes pannuksi tuleepi;
Lausuu kjeli lakkariksi
Nimittämätä nimensä.
Joka juttuns, jaarituksens
Panetuksensa pahimmat
Morkkaa loppuhun lopetin
Juurta myöden juurittaapi
Valheen valheeksi sanoopi.
Kumpi syyssä suuremmassa,
Joka päälle pöyhähtääpi
Vainko vastahan hotia?
Joka kellätä kovasti
Ensin alkaapi asian
Vainko vastahan sanoja?
Voispa nimittää nimensä
Paitsi pelvota, hävytä
Jälki puheenkin peräähän
Kova vastahas kokia,
Jos se tyhmien tavalla
Tahtois tulla kuuluisaksi
Turhan kauttakin tutuksi.
Voispa vastata sanansa
Näyttää todeksi toransa.
—Vjelä siivota sanoopi
Laulaneensa luulon tähden
Kirjoittaneensa todella
Epäluulon estehexi—
Mitä luuloja lopetin
Ombi antanut opiksi,
Sepä selvästi näkyypi
Kirjoistansa kehutuista,
Valituista veisuistansa.
—Kehtaa kehua, sanoa,
Arvon saavan Sioninkin
Vaikka varsinkin kovasti
Panee kirjoissans pahoissa
Sättii sättimättömätkin.—
Koska saanut on kokoohon
Näitä juttuja näpeitä
Puhdistuksia paraita,
Kohta juokseepi kovasti
Kiivahalla kiirehellä
Rientää ränttihin ilolla
Sedervallerill' visusti,
Painattaa taas paperinsa
Kirjoitukselle tutulle
Jälkipuheelle järingin
Sortamiseksi somaksi;
Jolla tyhmällä teolla
Näyttääpi närkästyneensä.
Varsin syttynens vihankin.
Tässä vihansa väessä
Panee pakkoans minulle
Suiskii tuskassans kovasti
Vaikka paitsi perustusta.
Vjelä päällen päätteheksi
Aivan pianpa paniisi
Lukiis leikillä lopetin
Minun mjehen voimallisen
Vaikka vanhan Väinämöisen
Raajarikkojen ratiihin
Ruho rampojen sekaahan,
Vanhan kalun vartiaksi
Ramun kaiken korjaajaksi
Vanhan kanteleen vähiksi.
Tähän sanonen sinulle
Neuvoks nuorille pokeille
Varsin vanhojen tavalla:
Jos on laulustas lopetin
Tuska tuonistas kovista,
Soittos soimaapi sydändä:
Heitä rampasi hitolle
Mitäs minulle taritset;
Iske kantelees katuhun
Kivi katuuhun kovaahan
Niveräiset nappulatkin
Rinki portihin rimaise
Vallin kylkehen kovasti
Linnan muurihin muserra.
Kaikki kappaleet kokoa
Poimi pjenetkin palaiset,
Visko vesiihin syviihin
Linnan sillalta sivalla
Paiskaa Papulan veteehen
Puna lähteeseen pudota.
Jos nyt loppu liaksikin
Tämä tuimaksi näkyisi,
Värkis vahva ja valittu
Varsin vaivatuks tuliisi
Alas mjeleskin maniisi;
Jos taas jotakin etua
Vjelä värkistäs vähäisen
Saada tahtoisit todella,
Pane pätsihin omahan
Tulen tuiman saalihiksi,
Siinä selkäs lämmittele
Käändele myös kylkiäskin
Vatsas varista hyvästi
Paista polvias paremmin,
Tuosta säästetyks tuliisi
Halko hyväkin halaistu
Taikka kyntilä kytevä.
Taikka toisella tavalla
Ehkä enemmin etua:
Lasi ruukkihin lähetä,
Jossa tämänkin tulella
Parhaan kappaleen palaissa
Vjelä Mestari mukoma
Vahva hengensä vedossa
Konstin oppinut osaapi
Taikka puhaltaa puteliin
Laskun lasista paraasta
Taikka pullin puhtahimman
Kirkahimman, kiiltävimmän.
Halttuun Jumalan, Juteini,
Onnee matkalles osaksi
Lykkyy lähtöhös luvattuun
Runonjekka reisulleisi.
Ota hijestä hevonen
Varsa vuoresta valitse
Jong' ej jalat jäällä nulja
Kaviat räisky kalliolla.
Mäne matkahas majoille
Työstä turhasta levolle,
Jonga varsin vaatimata
Olet ottanut etehes.
Näitä wanhan Wäinämöisen
Lawiasti lausuessa.
Itse ilmestyi Juteini
Seisoi myöskin silmissäni
Melkein mjelellä pahalla.
Nenä näytti venynneeksi
Tahtoi tawata napaahan,
Pilka huulilta häwinnyt,
Sanat suuhun sammununna;
Silmät häwyltä sowaistut
Katsoit maahan kantapäihin
Wartioiwat warpahia,
Polwet pelwosta tutisi
Housut konnalla höpötti.
Koska wiimein kuuloitettu
Loppu kurja kanteleelle
Jalo tuomio jaettu.
Lykky suotu lähtewälle,
Minä makoosta heräisin
Silmät selkeni unesta.
Panin ylös paperiihin
Unen, uuden, merkillisen
Joka nähty on nykyisin
Sekä kirjaan kirjoitettu
Pimiässä pirttisessä
Säkiässä sauwusessa
Matti Maksasen majassa
Nauris Niileksen tygöna
Lauri Lantusen kotona
Pekko Piranan talossa
Tampu Tuomahan tuwassa
Kaali housun kammarissa.
X. Näillä sivuilla esitämme Juteinin hakemuksen kielenkääntäjän virkaan Hallituskonseljissa sekä kaikki hakemukseen liitetyt kielinäytteet ja todistukset,
Stormägtigste, Allernådigste Kejsare och Stor-Furste!
Genom annoncen uti Åbo allmänna Tidning underrättad, att en finsk Translators sysla vid Eders Kejserliga Majestets Regerings-Conseil uti Storfurstendömmet Finland skall inrättas, vågar jag i djupaste underdånighet anhålla, att till denna sysla blifva befordrad, hvarjemte jag i lika underdånighet får bifoga ett bevis och några profstycken på min kännedom af finska språket.
Förtröstande mig på Eder Kejserliga Majestets nåd framhärdar med djupaste vördnad, trohet och nit
Stormägtigste, Allernådigste Kejsare och Stor-Furste!
Eders Kejserliga Majestets
allerunderdånigste och tropligtigste undersåte
Jacob Judén
Studerande vid Kejserl:
Universitetet i Åbo.
Hovirätille ja Yli-Oikeuxille yhteisesti, kuinga käytettämän pitää,
koska soimausanoja Kuningaallista Majestetiä ja Hallitusta kohtaan
ilme annetaan. Sinä 25 päivänä Syyskuussa 1777.
Gustas etc: Sitte kuin Me Hallituxen vastaanotimme, on jo monda kertaa Oikeuxilda tutkinnoita ja tuomioita niiden ihmisten ylitse Meille ilmoitettu, joidenga päälle pahendavaisten soimausten ja siivottomain puheitten tähden Meitä ja Hallitusta kohtaan on tullut kannetuixi. Jos Me olemme yhdeldä puolen näitä asioita tutkittaisa mielisuosioxemme havainneet enemmän mielen malttamattomuutta kuin pahaa sisua, usiasti yxinäisen kateuden, mutta aina taitamattomuuden elli tyhmyyden niisä ilme annetuisa soimauxisa; niin on se jällensä toiselda puolen aina ollut meille mielikarvaudexi, havaita senkallaisten soimausten kanssa niin angarasti menetetyxi, yxinkertaiset alamaiset rasittavaisiin vangihuoneisiin sisälle suljetuixi ja pitkälle sen Oikeuden-käymisen alla niin köyhtyneixi, että koska he kerran Meidän Armomme kautta tulevat Lain rangaistuxesta vapautetuixi, on heidän kunniansa, omaisuudensa ja terveydensä kadotus ollut kuitengin usiasti heidän rangaistuxensa; Tätä liikuttavaisesti tutkiesamme, emme ole Me taineet myöskään unhottaa, kuinga vihasa ja kiukusa taitaan senkallaisten rikosten tähden vähimmästäkin syystä päälle kannattaa, sanan ja meiningin väärän selityksen, vääräin todistusten ja muiden ilkiäin neuvojen kautta vahvistettaa, myöskin niinmuodoin syyttömän vihamiehen päälle, kiivauden muodon-alla Hallituxen puolesta, tuomio langetettaa: ja viimexi kuinga Tuomarit, jotka vähemmän tundevat Meidän luondomme, kuin he ovat kiindiät Lain sanasa ja alamaisellisesa nöyryydesä, luulevat Meidän suosiomme ja heidän velvollisuudensa angaruuden kautta asian tutkimisesa ja valvomisesa parhain täytetyixi.
Se on armeliaisuuden ja oikeuden kautta kuin Me toivomme tehdä uskollisten Alamaistemme sydämet Meille rakkaixi ja Asetustemme vaikutuxen kautta vakuuttaa heitä sekä niiden hyödyllisyydestä että Meidän väsymättömästä huolen pidostamme yhteisestä hyvästä.
Wäkivalda ja kosto ei ole koskaan ne välikappaleet, joilla Me sen hallituxen varustamme, jonga Me itse vapaudella ja vaarattomuudella perustaneet olemme; ja koska Me sillä omantunnon rauhalla kuin senkallaista päälletarkoitusta seuraa, annamme Meidän toimituxemme sen korkeimman Tuomarin tutkinnon ale, emme pahoita Me mieldämme vieteldyjen ja taitamattomain alamaisten soimausten ja kiittämättömyyden tähden.
Me olemme sentähden havainneet Hallituxemme kanssa yhteensopimattomaxi, otta nimitettyjen rikosten ilme andamisista niin tarkkaa vaaria kuin tähän asti; ja koska Me Itse parhain taidamme tutkia, kuinga tarkasti niistä pitää vaari otettaman, niin olemme Me myös Armosa päättäneet, että niin pian kuin jokuu senkallainen rikos josakin Oikeudesa ilme annetaan, pitää Tuomarin, paitsi vähindäkän viivytystä, jutun Justitiä-Revisionille tiedoxi andaman, misä rikos löytyy ja kuka sen ilme andanut on; jonga jälkeen Me myös kohta tahdomme Armosa tietä andaa, kuinga niiden läsnäolevaisten asiain laadun jälkeen asia kokonansa unhotuxeen jätetään taikka sitä vielä tutkitaan; ja Me teemme sen tämän kautta Teille Armosa tiettäväxi, sillä käskyllä, että Te niille Teidän allanne olevaisille Oikeuxille seu myös ilmoitatte. Me käskemme etc: Ösversatt as Judén.