NÄYTTÄMÖNÄ
taustalle kohoava mäenrinne. Oikealla torpantuvan matala seinä pienine ikkunoineen ja ovineen. Vasemmalla, edellistä vastapäätä ja enemmän etualalla, olkikattoisen ulkohuonerivin seinämä. Perällä kaivo ja sen takana louhuinen mäenrinne. Vasemmalta, ulkohuoneen ja taustana olevan metsän välitse johtaa pihaan tie. Keskellä pihaa lattea kivi, jonka päällä ja vierustalla kaikenlaisia sitomavehkeitä ja kirurgisia tarpeita. Kaivon luona vankkurit, joilla pienoinen viinatynnyri, kirstuja y.m. Pihalla, kiven lähistöllä, myöskin avonainen kirstu. — Varjossa ulkohuoneen seinustalla makaa tai istuu seinään nojaten joukko sotilaita, joilla on side kenellä päässä, kenellä kädessä tai jalassa. Seinän nojalla musketteja ja miekkoja.
Esiripun noustessa sitoo välskäri, joka on ylisillään ja hihat käärittyinä, erään seinustalla olevan sotilaan päätä. Tohtori Bjerkén, niinikään ylisillään ja hihat käärittyinä, istuu kivellä ja penkoo kirstua. Taustalla näkyy puiden välissä kuhiloituja musketteja sekä muutamia sotilaita, jotka tupakoivat ja istuskelevat varjossa.
Koko kuvaelman ajan kuuluu etäämpää vasemmalta katkeamaton kiväärien ja kanuunoin pauke.
SOTILAS 1 (Jonka päätä välskäri sitoo.)
En kuule mitään, huutakaa kovemmin!
VÄLSKÄRI (Kumartuen huutamaan miehen korvaan.)
Sitä vain, ettei tämä hengenvaarallinen ole. Parin kolmen viikon päästä olet jo ennallasi.
SOTILAS 1.
Entä kuuloni?
VÄLSKÄRI
Ei korvissa ole mitään vikaa, ne ovat vain lumpeessa. Huomenna on kuulo jo ennallaan. Kivistääkö haavaa kovastikin?
SOTILAS 1
Ei, mutta muuten tuntuu pääni kuin savimöhkäleeltä. Sitokaa lujaan, ettei se hajoa, kun minä lähden tästä uudestaan tappeluun.
BJERKÉN (Päätään nostaen.)
Sanokaa, että hänen on pysyttävä alallaan, muuten on henki vaarassa.
VÄLSKÄRI
Arkkiaatteri kieltää liikkumasta, muuten on henki vaarassa.
SOTILAS 1
Vaarassa? Eikö se sitä ole ollut alunpitäen? — Kerkesin juuri päästä parhaaseen tappelun makuun, kun tuli se pommi-piru! Haluaisin mennä työtäni lopettamaan.
BJERKÉN
Kieltäkää häntä puhumasta. Se voi aiheuttaa verenvuodon aivoihin.
VÄLSKÄRI
Sinun täytyy pysyä hiljaa, muuten olet mennyttä kalua. (Sitomisen lopettaen.) Kas niin, laskeudu nyt pitkällesi ja pysy rauhassa.
SOTILAS 1
Kun saisin ensin vähän vettä.
VÄLSKÄRI
Heti paikalla! (Menee ja ottaa kaivonkannelta vesikipon, josta tarjoaa juotavaa. Seuraavan kohtauksen aikana juottaa hän toisiakin haavoittuneita, tunnustellen samalla heidän siteitään.)
TORPAN MUORI (Tulee tuvasta, kädessään kiulu; kun lähempää vasemmalta samassa kuuluu karteshin räjähdys, nyykistyy hän porraskivelle istumaan ja painaa käsin sydänalaansa.)
Voi Herra Jeee-sus! Ihan maailmanloppu tulossa!
BJERKÉN (Joka välskärin ja joidenkin haavoittuneiden naurahtaessa kääntyy puolittain muoriin, kuivaten hikeä otsaltaan.)
Ei ihan vielä, muori! Jahka ryssät ensin ajetaan Suomesta pois.
MUORI. Sus siunatkoon tuota pauketta! Lähemmäshän ne vain tulevat.
JÄGERSKIÖLD (Joka edellisen vuorosanan aikana astuu sotatieltä pihalle.)
Ryssätkö lähemmäs? Ei niistä mitään! Kohtsillään on Lapuan kirkonkylä meikäläisten vallassa. Porilaisten rynnäkköä ei pidätä mikään. Mutta antakaahan, muori, se kipponne tänne, että saan juoda. Kieleni on kuuma kuin silitysrauta.
(Muori menee kaivolle ja, siunaillen aina kanuunain paukahtaessa, ottaa vettä kiuluunsa ja tarjoaa Jägerskiöldille.)
BJERKÉN (Jägerskiöldille, joka juo ahneesti.)
Oletteko ollut taistelussa, luutnantti?
JÄGERSKIÖLD (Antaen kiulun muorille, joka mennä linkuttaa sisälle.)
En, ikävä kyllä, sillä minun paikkani on tuolla (viittaa metsään) reservissä. En kuitenkaan malttanut pysyä alallani, vaan kävin tuolla ruisvainiolla tykkiemme luona.
BJERKÉN
Siellä on kuumat paikat? Siikajoella ei ammunta ollut läheskään näin tuimaa.
JÄGERSKIÖLD
Verta siellä vuotaa. Mutta jokaista meikäläistä kaatunutta kohti kaatuu kaksi tai kolme ryssää. Kerrassaan suurenmoista oli läheltä nähdä porilaisten hyökkäystä. Se oli kuin jäänlähtö suuressa koskessa. Pois alta kaikki!
BJERKÉN (Siirtyen peremmäs, josta hän Jägerskiöldin kanssa katsoo vasemmalle.)
Taistelun menosta ei saa enää mitään käsitystä. Kaikki yhtenä ainoana savupilvenä! Suurenmoinen ja kaamea näky! Mitä kaikkea tuon pilven sisässä tapahtuneekaan?
JÄGERSKIÖLD (Haltioissaan.)
Siellä tapahtuu paljon, paljon! Ja yhdestä seikasta me ainakin voimme olla varmat.
BJERKÉN.
Nimittäin?
JÄGERSKIÖLD
Nimittäin että ennen auringon laskua on ryssä ajettu tiehensä tuosta uhkeasta laaksosta. Oh, kuuletteko, kuinka meikäläiset haltioissaan hurraavat? Ja tuolla, kas, kasakat pakenevat täyttä laukkaa!
BJERKÉN.
Ja haavoittuneita tuodaan tänne tien täydeltä.
JÄGERSKIÖLD
Oli hyvä, että lähetitte osan välskäreitä sinne, sillä useimpia ei voida eikä ennätetä tänne kantaa.
BJERKÉN.
Onko kaatuneiden joukossa upseereita?
JÄGERSKIÖLD
On, Herra paratkoon! Juuri kun tulin tykkiemme luo, veti luutnantti Gestrin viimeisen henkäyksensä. Kohtasin hänet tuolla metsässä, tullessamme Kauhavalta tänne. Silmät loistaen marssi hän kuin juhlaan. Laulaen oli hän hoitanut tykkipatteriaan, kunnes tuli surmanluoti ja lopetti nuoren elämän. Ja Maunu Blume — — —
BJERKÉN
Mitä, Blume, armeijan uljain kavaljeeri — hänkinkö kaatunut?
JÄGERSKIÖLD
Niin, Jumala nähköön! Hän oli kaikista ensimäisiä uhrejamme. Tuolla tien vieressä pellon pientareella hän makaa kylmenneenä. Peitin tullessani manttelilla hänen ruumiinsa. Ryssät ampuivat piilosta ruispeltojen keskeltä ja kun Blume oli noussut aidalle ottamaan selvää heidän asemastaan, sai hän kuulan rintaansa. Qvantenin huhusivat myöskin saaneen surmansa lähempänä kylää. Ja Herra ties kuinka monta muuta lisäksi siellä on mennyt ja parhaillaan menee. Mutta kyllä heidät kostetaan. Kohta Blumen kaaduttua vei Brakel komppaniansa ruispeltoihin ja niinkuin turilaita surmasivat hänen porilaisensa laihon keskeen piiloutuneita ryssiä. Muutamassa minuutissa oli tuo laaja vainio niistä puhtaana. Mutta huomaatteko, kuinka savupilvi venyy tuonne Kuortaneen suunnalle. Ryssä painuu omaa ilmansuuntaansa kohti.
BJERKÉN
Hyvä siitä lopultakin taitaa tulla. Mutta ketäs tuossa kannetaan? Joku upseeri, ellen erehdy.
JÄGERSKIÖLD (Hetkisen solalle tähystäen)
Luutnantti Wirzén, kadettitoverini! (Rientää vasemmalle, josta hän hetken kuluttua palaa, astellen paarien rinnalla, joita kaksi sotilasta kantaa; paareilla, jalka verisenä, makaa luutnantti Wirzén, nojaten toiseen kyynärpäähänsä ja jutellen vilkkaasti Jägerskiöldille.)
WIRZÉN
… niin ettei muuta kuin sokeasti vain eteenpäin, talo talolta ja piha pihalta… Vaikka kuulia tuli kuin rakeita, niin ei muuta kuin pois alta ryssät! (Sotilaat, joista toisen käsivarsi on verissä, laskevat paarit pihan keskelle, jolloin Wirzén kääntyy Bjerkénin puoleen.) Hyvää päivää, herra arkkiaatteri! Sain pienen läven koipeeni. Olkaapa sen vuoksi ystävällinen ja laastaroikaa sitä hieman, että joudun sinne takaisin ennenkuin ehtivät koko kylän puhdistaa. (Bjerkén ja välskäri kumartuvat jalkaa tutkimaan; sill'aikaa menee toinen sotilaista kaivolle juomaan, toisen sotilaan ja Jägerskiöldin jäädessä paarien ääreen.)
JÄGERSKIÖLD (Sotilaalle.)
Kätesi on verissä?
SOTILAS 2 (Kättään katsoen.)
Niin, muuan partaniekka, johon ruispeltoa kahlatessani tulin pahki, ehti sitä ennen viimeistä matkaansa hiukan pajunetillaan hotaista. Sietäisi saada siihen hieman siteen tapaista.
VÄLSKÄRI (Kumartuessaan paarien ääreen.)
Heti paikalla, kun tämä luutnantin jalka on saatu hoidetuksi.
BJERKÉN (Suoraksi kohoten.)
Tjah! Luutnantti ei näytä vielä käsittävän, kuinka vakava paikka tässä on. Suoraan sanoen: jalka on sahattava polven yläpuolelta, muuten on henkenne vaarassa.
WIRZÉN (Kaivolla olevalle sotilaalle.)
Wansén, missä miekkani?
WANSÉN (Juosten esiin ja ojentaen miekan, joka on paljaana paarien pääpuolessa.)
Tässä, herra luutnantti.
WIRZÉN (Miekkaa pudistaen.)
Minun jalkaani ei katkaista niinkauan kuin minä tätä kykenen heiluttamaan!
JÄGERSKIÖLD.
Oikein, veikko!
BJERKÉN.
Hulluko te olette?
WIRZÉN
Nähkääs, koko viime talven sain minä tällä jalallani juosta ryssän edessä pohjaa kohti. Nytkö, kun on aljettu kulkea päinvastaisessa järjestyksessä, minä antaisin jalkani sahata? Ei, herra arkkiaatteri! Talvella en olisi sahoistanne suuriakaan piitannut, mutta nyt minä tarvitsen itse jalkani.
BJERKÉN
Mutta sanoinhan, että henkenne on vaarassa. Mätä on jo alullaan.
WIRZÉN
Ei voiton makuun päässyt nuori mies niin vähästä kuole. Tällä jalallani minä aion vielä tanssissakin pyörähtää, jahka ryssä on maasta ajettu. Tiedättehän, suomalainen on sitkeä. Laittakaa siis laastarit ja siteet valmiiksi, enempää en salli teidän tehdä.
BJERKÉN (Hartioitaan kohauttaen.)
Kuten tahdotte. Mutta vastatkaa itse seurauksista! (Ryhtyy välskärin kanssa sitomaan jalkaa.)
WANSÉN
Tarvitaanko minua enää täällä, luutnantti?
WIRZÉN
Ei tällä kertaa. Juokse takaisin kylään ja hakkaa minunkin puolestani.
WANSÉN
Ja tämä poika kun se sitten hakkaakin! (Tekee kunniaa ja juoksee vasemmalle.) Hurraa!
JÄGERSKIÖLD
Kas siinä soturi! Harmi, että minun täytyy pysyä täällä, vaikka maa polttaa jalkojani.
WIRZÉN
Tee niinkuin vänrikki Fieandt. Hänkin oli reservissä, mutta plutoonansa kera oli hän lähtenyt omin lupinsa liikkeelle. Minua tänne tuotaessa hänellä oli jo viitisenkymmentä ryssää vankina.
JÄGERSKIÖLD
Ei käy, Minä hoidan tänään prikaadin adjutantin virkaa, joten minun täytyy pysyä täällä, kunnes toisin määrätään.
BJERKÉN (Sitomisen lopettaen.)
Kas niin. Nostakaa nyt luutnantti tuonne varjoon. (Välskäri ja sotilas 2 nostavat Wirzénin seinustalle, minkä jälkeen välskäri ryhtyy sitomaan sotilas 2:n käsivartta; Bjerkén pesee käsiään vesisangossa ja Jägerskiöld kävelee sotatielle tähystämään.)
JÄGERSKIÖLD
Taas tuodaan sieltä jotakin upseeria.
BJERKÉN (Käsiään kuivaten.)
Kylläpä tuoni nyt korjaa saalista. Ja ammunta jatkuu yhtä tuimana. (Kaksi sotilasta tulee vasemmalta, kantaen paaria, joilla raukeana ja verisenä makaa Ramsay; he laskevat paarit pihalle, menevät kaivolle juomaan ja lähtevät sen jälkeen oitis vasemmalle.)
BJERKÉN ja JÄGERSKIÖLD (Lähestyen paareja, yhtaikaa.)
Ramsay!
BJERKÉN (Alas kumartuen.)
Oh, rinta läpi! Joutuin, välskäri! Tuokaa sidettä ja ooppiumipullo!
RAMSAY (Puhuen heikolla ja katkonaislla äänellä.)
Ne ovat tarpeettomia, tohtori. Hetkeni ovat luetut. Antakaa mieluummin tilkka vettä.
(Välskäri tarjoaa hänelle juotavaa.)
SOTILAS 2 (Joka käsivartensa tultua sidotuksi on mennyt kaivonnurkalle istumaan.)
Kenraali ajaa tänne täyttä ravia.
(Nousee seisomaan; Jägerskiöld lähestyy katsomaan.)
ADLERCREUTZ (Tulee hengästyneenä ja kuohuksissaan vasemmalta;
Jägerskiöld ja sotilas tekevät kunniaa.)
Mikä verinen päivä, Jägerskiöld! Gestrin, Blume ja Qvanten makaavat kylmänä tuolla, jalka poikki ammuttuna voihkii kapteeni Aminoff kylän laidassa ja nyt sanovat nuoren Ramsayn saaneen surmanluodin. Niin monta nuorta ystävääni yhtenä päivänä! Mutta missä on Ramsay, onko hänet tuotu tänne?
JÄGERSKIÖLD (Viitaten paareja, joilla makaava Ramsay on jäänyt
Bjerkénin ja välskärin suojaan.)
Tuolla, herra kenraali!
ADLERCREUTZ (Lähestyen paareja, jolloin Bjerkén ja välskäri antavat hänelle tietä.)
Siis totta! Ramsay, Ramsay — kuuletko vielä minua? (Kumartuu paarien yli.)
RAMSAY (Puhuen kaiken aikaa vaivaloisesti ja katkonaisesti.)
Tekö, herra kenraali? Mutta kuinka käy taistelun?
ADLERCREUTZ
Me voitamme. Mutta voittomme muuttuu tappioksi, ellei arkkiaatterimme onnistu tehdä teitä terveeksi. Miten on, herra arkkiaatteri?
BJERKÉN (Pudistaa päätään.)
RAMSAY
Hetkeni ovat luetut. Mutta ihanata on kuolla tällaisena voiton päivänä. Herra kenraali, toimittakaa äidilleni viimeinen tervehdykseni ja sanokaa, että poikansa kuoli onnellisena keskellä voiton pauhinaa. — Ja sitten… ottakaa, kenraali, minulta muistoksi ratsuni. Kun taistelukentällä havahduin tainnoksista, seisoi se vieressäni. Tänne tuotaessa asteli se yksinään paarien jäljessä.
ADLERCREUTZ (Liikutettuna.)
Tulen pitämään sen kalliina muistona teistä, rakas ystävä. Mutta nyt täytyy minun rientää voittoamme täydentämään. Jumalan haltuun! (Pudistaa Ramsayn käsiä.)
RAMSAY
Jumala kanssanne, kenraali! Pian erkaneva henkeni on seuraava teitä voittoretkellänne.
ADLERCREUTZ (Lähtee nopeasti, mutta pysähtyy muutaman askeleen otettuaan ja kääntyy Jägerskiöldiin.)
Jägerskiöld! Reservi tuleen, kostamaan nuorten sankariemme kuolema ja täydentämään voittomme!
(Menee vasemmalle.)
JÄGERSKIÖLD (Joka edellisen kohtauksen aikana on jutellut Wirzénin kanssa.)
Näkemiin, veikko!
WIRZÉN
Näkemiin! Ja teekin puhdasta jälkeä! Hitto soikoon, ettei tuo koipi salli minun olla mukana!
JÄGERSKIÖLD (Poistuu nopeasti oikealle taka-alalle, josta kohta alkaa kaikua komennushuutoja: "Kiväärit käteen!" — "Riviin!" — "Asento!" — Perällä puiden välissä loikovat sotilaat hyökkäävät ylös, hurraavat ja ottavat kiväärinsä kuhilaalta.)
MUORI (Syöksyy tuvasta pihalle.)
Herra Jumala, kun Liuhtarinkylä palaa!
(Vasemmalta tuleva punerrus valaisee pihaa ja taustan puita; Bjerkén, välskäri ja lievemmin haavoittuneet sotilaat kerääntyvät kaivon luo vasemmalle tähystämään; vasemmalla kiihtyvää ammuntaa ja tykkien jyskettä; metsästä kuuluu komento: "Eteenpäin mars!" sekä sitten rummunpärrytystä; puiden välitse näkyy vasemmalle syöksyviä sotilaita; muori porraskivelle lyyhistyneenä siunailee ja voivottaa.)
WIRZÉN (Kavahtaa miekkaansa nojaten seisomaan, heiluttaa hattuaan ja alkaa laulaa, johon metsästä yhtyy lukuisia ääniä.)
Marssi päälle, pohjan poika
vihollista varsin luo!
Hakkaa päälle, pohjan poika,
Luoja sulle voiton suo!
(Laulun aikana kavahtaa sotilas 1 seisaalleen, tempaa seinustalta musketin ja syöksyy vasemmalle.)
BJERKÉN (Sotilas 1:n jälkeen.) Seis! Seis! Mitä tulimmaista!
WIRZÉN (Lakkiaan heiluttaen.)
Hurraa! Hurraa! — Tuhat tulimmaista, etten pääse mukaan!
BJERKÉN (Wirzénin luo hyökäten.)
Paikalla pitkällenne, luutnantti! (Taluttaa häntä seinustalle, jolloin sotilas 2 sieppaa kiväärin ja katoaa vasemmalle; Bjerkén yrittää hänen jälkeensä, huitoen avuttomasti käsiään.)
Uh-huh, pähkähulluiksi ne ovat kaikki tulleet!
RAMSAY (Puoleksi istualleen kohoten ja kättään heiluttaen.)
Hurraa! Ihanata on tällaisena voitonpäivänä kuolla synnyinmaan puolesta!
(Putoaa hervotonna takaisin paareille.)
BJERKÉN (Paarien luo syöksyen kumartuu tunnustelemaan Ramsayta; suoraksi ojentuen pudistaa Ramsayn hervotonta kättä.)
Jää hyvästi, uljas sankari, joka uhrasit elämäsi tämänpäiväiselle voitollemme!
(Paljastaa päänsä, samoin Wirzén ja välskäri; punerrus valaisee edelleenkin pihaa; taistelun pauhina vasemmalla on vaimentumassa.)
Esirippu.