PURPPURAPUU.
Syksy, syttyvin metsin ja sammuvin main,
kuink' olet suuri aamussa sunnuntain!
Purppura pihlajapuinen,
juhlasoittoni muinen,
kauneus-onneni, josta ma siivet sain!
Missä nyt onneni, missä nyt siipeni on?
Vilua vettä alli ui armoton.
Ilo jo ilmojen kuoli.
Lintu, min rinnass' on nuoli,
muuttua mielis poikaseks portimon…
Kantavi kuolevan siipi kannelle kuun,
yllä ei oksahan kukkasin kirjaeltuun!
Siitä on laulelo haikein,
siitä on luopumus vaikein,
onnesta maan ikihehkuvan purppurapuun!