PITKINÄ, PITKINÄ ÖINÄ
Pitkinä, pitkinä öinä mun saartavi polttaen niin kaikk' kaunis, mi mulle suotiin, ja kaikki, mi riistettiin.
Pitkinä, pitkinä öinä
sua muistelen, armahain,
ma kuulen sun äänesi soinnun
ikirakkahan korvissain…
Pitkinä, pitkinä öinä
sun vallan eessäni nään:
sa katsot silmiini kauan
ja helmaani painat pään…
Pitkinä, pitkinä öinä kaikk', kaikki palautuu… Kudo kukkia kuoleman ylle, jääkukkien kaitsija kuu!