SOIHDUT
Ne vierivät pois, ne vaihtuvat kädestä käteen laill' lentävän tähden ja säteen… Tuon tunnen ma loihdun: myös itse ma kerran kantelin loimuja liehuvan soihdun. Kuin unta ne ois, ne vierivät pois, ne kulkevat kädestä käteen…
Vain kerran, ah, kerran tuliruusut kiertävät kunkin. Oli kerran ne otsalla munkin… Tuon tunnen ma taian: myös itse ma kerran karkelin juhlissa Panathenaian… Vain tuokion verran sen säihkyvä seppel kukkii kutreilla kunkin…