AARNI KOUTA.
In memoriam.
Muistan sun ma vuotten takaa:
toinen oli aika silloin,
toiset leikit aamuin, illoin,
tulta tuhlata ja jakaa.
Maa ja taivas oli toinen,
toisin hohti kuutamoinen,
päivä, tähdet hetkein hiekkaan,
kirkkahimmin runoniekkaan.
Parvess' säeseppoin nuorten
sun ma muistan, ilakoitsi
siinä lautsat, lauloi, loitsi,
usko siirsi taakat vuorten.
Nuoret oli silloin säkeet,
alttiit tahdon aurat, äkeet
elon kyisen pellon kyntöön,
pegasokset valmiit ryntöön.
Rakkain sulle ratsus virma,
ylin mielikuvain kirma,
tulijoutsen runoleikin,
vei se sitten minne veikin!
Usein urhon lyöneen veikkaa
Klotho kytkee pakkopankaan,
kutoo kuormat kultalankaan
taikka lennon kesken leikkaa.
Tänään uupuu yksi, kaksi,
huomenna taas joku puuttuu…
Hetki hetkeltä näin muuttuu
maailma outo oudommaksi.
Liian varhain maille muiston
vierit purteen Keerein noutaa.
Olkoon tiesi kaunis soutaa
halki Tuonen tumman puiston.