INVITA MINERVA.
Pois sormet!
mua neuvovi pääni.
Et syöjä sen rokan,
joka pankollas paistuu,
se katkulta maistuu,
ei ambrosialta,
sanoo muusainkin ääni.
Pois arenalta!
Se on tervattu katto.
Sit' aatellos seikkaa:
siin' naakkakin keikkaa
välill' laaheen ja nokan,
peräpurjeen ja kokan.
Pois sormet!
Se peli on patto.
Se laahaavi arkeen,
luo kielenkin kärkeen,
ja se tarttuu kuin terva.
On invita Minerva!