JUMALTEN KEINU.
Eino Leino in memoriam.
»Kenen korkeat jumalat ottavat keinuunsa kerta»,
hän Olympon lemmitty on.
Hän korkeimmat huiput ja syvimmät kuilut näkee,
tiet kohtalon.
Ei koskaan, ei koskaan hän ole kuin ovat muut,
häll' on Fantasian siivet ja yhdeksän muusan suut.
Ja kun hän liikkuu parvessa elämän lasten,
kaikk' katsovat, haastavat:
»Kuin kummalle tuntuukaan, ohi viistää jumalten
siipi
povet polttavat!
Ei koskaan, ei koskaan hän ole kuin ovat muut,
hänen kauttansa laulavat kaikki pyhän Dodonan
puut.
Ja kun hän poistuu, maan kehä autioituu,
sydän ihmisen yksin jää;
se huokaa: »Taas elo nostaa ja laskee laineitansa,
kuka ymmärtää?»
Ei koskaan, ei koskaan hän ollut kuin ovat muut!
Hän kuului sinne, miss' auringot alkaa ja tähdet
ja kuut.