LASZIATE OGNI SPERANZA…
Ken Kytherassa ollut on, hän mennyttä on miestä,
hän kuoloon saakka kantaa saa sen ihanuuden iestä.
Tuo hälle kaikki kauneus ja riemut elämän,
niin köyhiksi ja halvoiksi ne arvioipi hän!
Tuo hälle rypäl hehkuvin, maa mit' on koskaan luonut,
hän kalkin kalliin työntää pois: on noitajuoman juonut!
Tuo paratiisin omenat; ei viehdy punakuoreen!
On menneeseen hän köytty kuin Tannhäuser Venusvuoreen.
Hänt' tykö kutsu: ohi käy, hän tullut näät on sieltä,
miss' ymmärretään, haastellaan vain jumalien kieltä.
Hän ihmisille outo on, enemmän itselleen.
Hänt' taiat, tarut vetää vain ja vellamoiset veen.