MUSTA JOUTSEN.
Sun kuolinhuutos kuulin kauan sitten,
sa hiilihöyty ukkosvaajainen,
mut sentään liikut joukoss' elävitten,
tulessa valtimoni soudellen.
Oot yhä mulle lähin läheisistä
ja joiut mennehistä.
Et ollut rinnan rikos, katumus,
sa olit rakkaus,
sen mustin mustuus, puuntavaisin puna,
ylhäinen hyvyys tuhoon tuomittuna.
Viel' leikkii eessä liekin kajastus
ja turman muisto,
heikkous pyhä, voimaa ihanampi,
… Kytheran linnan puisto,
sypressipatsain paalutettu lampi
ja siinä joutsen musta…
En saanut rauhaa enkä siunausta.