SOKEITA.
Ah sokeita me kaikki, kaikki oomme,
maan vaeltajat!
Vain äänet tunkee kovaan kohtaloomme,
nuo ihanat.
Ne kertoo kevään suuren kukinnasta
meit' oottavan,
ne meitä taluttaa kuin pientä lasta
luo Jumalan.
Ah kaikki käymme lume silmillämme
me ihmiset!
Kuin varjo, verho tään on elämämme
yöt tuhannet,
sen harhat, erheet, uskon unikuvat,
jok' askele…
Vast' Ijäiseen kun sielut avautuvat,
me näemme…