SUMUNEITI.
Kuin käden vienon viileys
saa kulmilleni mun,
kuin häive, huntu, ilmestys
maan oudon, salatun.
Ah tunnenhan, ah tunnenhan
ma, Sumuneiti, sun!
Yön rimpi olen rauhaton,
yön kuningatar sa,
sun kruunus liljankukka on,
ties niitun untuva.
Oi valtiatar varjon maan,
mua raukkaa rakasta!
On viittas unta viherää
ja silmäsi kuin suo.
Ma tuoksus tunnen, vaikk' en nää,
sun suutas suuni juo.
Ah, sallithan, ah sallithan
mun jäädä yötä luo!
Sun lempes yllein lankeaa
kasteisin pisaroin.
Näin kyynelees mua armastaa
valveeseen aamun koin.
Yölintuna sun povellas
ma kaikertelen, soin…