ELÄMÄN EEPOS
Hipas nuoli Sallimuksen kättä purjehtijan nuoren, rikkoi venhon valkokuoren kesken kilpapurjehduksen.
Satutettu maan ja taivaan manas polttehensa vaivaan, ryöppys tuska niinkuin koski, kyynelvuona virtas poski.
Karttui kovaa toisen verran. Taistelussa toisen kerran Tuima tarttui marhamintaan sotaorhin, — syvään rintaan kalpa painui kahvaan saakka…
Tunnottomaks tuskan taakka uhrin hartioilla suli. Sanattomaks sairas tuli.
Valita ei huulet vakaan. Tyyni rinta niinkuin pinta, eikä silmään nouse kyynel ainoakaan.