KUOLLUT HETKI
Yli puiden latvain ja kattojen kaukaisten pois käy yövartija kuu.
On kuollut hetki. Yötuikkujen luomet kiinn' ummistuu.
Sarasteen sormi talorivien ruutuja hipsii hereilleen. Sumuniljakkaina kuin satimess' aaveet ne katsovat taivaaseen.
Ui kelmeä kuura sinivehreenä Lethenä huuhtoin parmaita maan. Yön hiilitytti, jäätähtien prinsessa, on arkussaan.