LAVEA TIE
Taukoomatta saatto seppelpäinen tästä rientää soiton tahtiin pikaan, thyrsus-sauvoin, jumalien lailla, niinkuin kuolemaa ei olisikaan.
Tuonne sortuu ne kuin vierinkivet, sielut raskaat, liepehiltä hälyn maantien viereen salakuorminensa pettäminä sydämen ja älyn.
Hetken sinkoo leikin sininuoli, palaa taideteon taivaankaari. Ihmisrinta himoaa ja hiiltyy, katoaa kuin kangastava saari.