BOULEVARDIN-KÄYJÄ POUPETTE.
Boulevardin-käyjä Poupette! Hänet saatte ja häntä saa ette, hän on kukkanen kuutamon. Kun keijujen karkelo taukoo, hän siipensä silkkiset aukoo, pois lentää ja poissa on.
Hän kolibri on, koru kallis.
Ken ei häkkihin tulla sen sallis!
Moni kaikkensa lunnaaks tois,
jos nähdä kuin taivahan oven
sais pohjaan tuon untuvapoven,
sen syttää tai särkeä vois.
Sitä ovea löydä te ette. Hän on nukke, on aito Poupette: tekopontimin käy, ilakoi. Väriloiston sai luotaissa pintaan, sydän tullut ei samaan hintaan: se ei syttyä, särkyä voi.