LYHDYT.
Ne mataa, ne mataa lasisten tekokukkien lailla välissä puitten lehdettömäin, talvessa hangettomassa… Ne mataa, ne mataa elämän kiiltomatojen lailla lomissa hetkien lauluttomain, sielussa raukenevassa…
Maan lyhdyt, te lyhdyt, iloittaa ette voi ikävää hengen, sentään oon välkkeenne vanki, lyhtyjen pimeä lapsi, siks kunnes se saapuu aamusammuttaja, kuoleman valkeus suuri, hautaava talvi ja hanki…