RAMPA SYDÄN.
Ihmiset veljet, tahtoisin sanoa teille hyvän ja lempeän sanan, tahtoisin antaa teille lahjarunsahan käden, tahtoisin lähetä teitä lämmössä katsehen kauniin.
Mutta mun kieleni kanta kankea on ja mykkä, käteni hervoton, tyhjä, ja mun katseeni, ah, on kaukaisuuksien vanki…
Sydän yksin roihuaa, elää ja palaa vihaa ja syytöstä synkkää vastaan kättäni köyhää, kohtaan kieltäni mykkää ja katsetta kylmää kaukaisuuksien soihduilla sokaistua…
Sydän yksin roihuaa, elää ja palaa lempeä, uljasta uhrimieltä ja kaipuuta teihin, te ihmiset veljet, sydän, tuo rampa raukka, joll' ei ole kättä, ei silmää, ei suuta, millä haastaa…