SIAMIN KAKSOISET.
Sama ruumis ja sentään eri, eri sielu ja yhteinen veri, kaks päätä ja kaksi jalkaa: siit' taistelu ainainen alkaa. Kaksyhteys tää, yks minä sanoo syyttäen: sinä ja sinä…
— Sun syntyä tullut ois eläinten sokeaan sukuun,
mun tähtien lukuun…
— Sa tuomitset väärin luonnonvaistoni vapaan
tekopyhien tapaan…
— Olet olentoni onnettomuus, sen tauti ja pahka,
suosammal ja rahka…
— Tuot tuntooni vieraan pakon ja syyttömän soiman,
teet paheeksi voiman…
— Sa vedät mun alas maan matalaan liejuun ja likaan,
viet askeleet vikaan…
— Sa lähteensilmästä sieluni sumentuvan
säret taivahan kuvan…
— Miks syövyit sa kaksinaisuus, jota halveksin, vihaan,
omaan vereen ja lihaan!
— Miks syntyä saanut en kirkkahaks, vapahaksi,
miks on meitä kaksi!
— Miks maan makeus ja manna kaikille luotu
ei minulle suotu!
— Miks myrkky-kulhosta saan elon vaivaisen tilkan,
kuin kohtalon pilkan!
— Ma kävelen, kättelen jalalla, kädellä toisen…
— Mulla tahto on loisen…
Kaksyhteys-hirmu näin haastaa ja itseään ilkkuu ja raastaa. Paras aatoskin ainoastaan sotaa ikuista itseä vastaan! Sen harteilla hautaan saakka on valheen ja häpeän taakka.