MALJAKKO.
Sa valkomaljakko, sa rukoilet, sun että viini taikka ruusut täyttäis, taas elävältä että sulos näyttäis, min julma käsi äsken tyhjiin kaasi. Kuin mykkä orja vaiti vartoat elämän antajata, valtiaasi.
Kuin mykkä orja varron minäkin, ja sieluni amfooran tyhjän lailla on sisältöä, kauneutta vailla, osaton ruusustoista onnetarten. Taas täytä maljani, ma rukoilen, suur' Jumaluus, oon luotu sua varten!