METSÄKOHTAUS.
— Muistatko, muistatko, muinainen armas, leikkejä niitä, joita me lapsina leikittiin? — Niin, niin, mut siitä on aikoja siitä!
— Muistatko, muistatko, muinainen armas,
kuuvalo-öitä,
kuinka me lemmessä leimuttiin?
— Niin, niin,
älä muistele hullun töitä!
— Muistatko, vilpikäs valkeaparmas,
vavahdit, armas,
ehtoota, jolloin me erottiin?
— Sinä iltana, niin,
ma itkin itseni nukuksiin.
— Hyvästi, hyvästi, muinainen armas!
Sinusta irti mun retkeni vei.
Kauaksi lähden.
— Ei, ei,
mua sääli, oi, murheeni tähden!
— Hyvästi, hyvästi, muinainen armas!
— Elosi tie
kunne siis kulkee, minnekkä vie?
— Niin, niin,
se hiljaa painuvi syvyyksiin.
— Milloin sa palajat, milloin, milloin?
— Kenties ma palajan silloin, silloin,
kun vuokseni mun,
niin, niin,
taas itket itsesi nukuksiin.