SÄVEL-AALLOT
(Baudelaire.)
Niin heittäyn kuin meren helmaan hyrskyävään sävel-aaltojen valtaan; sukeltavan eetterin sineen ma purteni nään, alle usvien paltaan.
Kuin purjehet tunnen ma keuhkoni pullistuvan, ja innossa hetken ylös laineharjojen selkähän ponnahdan; yö verhoaa retken.
Soi karjunta pohjalla sieluni ulvahtaen kuin hukkuvan laivan; siell' ärjyt on myrskyn ja kaikki hirviöt sen.
Taas kauhun ja vaivan vesipeili jo peitti. Siin' uinuu ulpuina aivan syyt sydämen.