SYYSHUOKAUS.
Soi — soi — syksyinen sade, pisare pieni, muuten on kuluton tieni; ei minun sieluni enää laulaa voi.
Näy — näy — punainen puola armaani tiellä, hohtele kirkkaalla miellä; pois jo mun poskeni hohto himmentäy.
Jää — jää — ystävän ylle iltainen rusko, loista kuin rintani usko kaunein, jonka ei äärtä silmäni nää!
Luo — luo — kanervakangas kalveesi mulle, vaipaksi unhoitetulle; helmaasi lapsesi raukeen nukkua suo!