TÄHTITULET.
Saa talven tähtihuntuun suuret salot. Lumisten töllein akkunoista valot taas kuusten loistaa, mut ei koskaan ennen näin loistaneet ne synkkiin sydämiin. Ja tähtitulet Suomen taivahalla näin tuikkaneet ei vuosiin tuhansiin.
Ne kylvää kohtaloja, tulta, tuhkaa;
ne lupaa autuutta, ne syyttää, uhkaa.
Mik' onkaan osamme? Nuor' vapautemme,
tuo kauan kaivattu, jo valittaa,
sen aateluus kun suotiin alhaisille…
Vuoks sorron oman huokaa vapaa maa!
Hyvyyden juhlaan käymme, vaikka lymyy hyvyyden henget. Huulet kalvaat hymyy, kuin unelmalle, joulu-aatokselle. Lävitse nälän, hurmeen, kyyneleen kaikk' kurkoittavat kansat onneen yhteen: ah, joulurauhaan, rauhaan ikuiseen!