YÖSSÄ VALVON.
Yössä valvon. Aistin salatuinta, katson kohtaloni synkkään syteen, korva kooten hiljaisuuden pauhun, silmä auki suureen pimeyteen.
Yössä valvon. Niinkuin vartoin jotain,
jot' ei koskaan kuulu tulevaksi.
Sydän hiiltyy, teot uljaat uupuu
yksinäisen sielun unelmaksi.
Yössä valvon. Äänettyyden mailta, tummuudesta tiuvut korvaan helää. Kuolon kulkuset noin kutsuu rauhaan vainajaa, mi kummitellen elää.