Z. TOPELIUS.
Satavuotismuisto.
On hyvyys haave, mut ei haave vainen: sa elit; olit ihanteesi lainen. Viel' lempee hymys niinkuin rusko päilyy vuossatain myrskypilvein paltehella, soi laulus lauha yli tykkein pauhun: maailman voittaa voi vain rakkaudella!
Ol' ilmass' silloin kevättä ja taikaa, kun meille ennustelit onnen aikaa! Sun kanssas Lönnrot, Runeberg ja Snellman säihkyivät sätehinä talven maassa; sovulla seppelöit sa Suomen linnan, pyhäinen lehti onnen apilaassa!
Soi toisin nyt kuin silloin kanteleemme.
Kuin usviin uppos iki-ihanteemme?
Ja raskaammin kuin koskaan nyt me polot,
me lapset ajan ankaramman, karun
kaipaamme seesteisyyttä, rauhaa syvää
sun sydämesi heljän päiväntarun.
Taas päästä mielimme sun jalkais juureen ja uskoa sun unelmaasi suureen: isien maahan, yhteiseen ja yhteen, myös valtaan rakkauden ja hengen valoon Suur' tietäjä, ah, hienoin sydänlangoin kohota kansaas ihmisyytees jaloon!