MYRSKYN LAPSI.
Synnyin liekkiin, synnyin myrskyyn, sulin suureen itkun tyrskyyn eessä elämän. Vihurina, irtolehdin tuulenteitä heittelehdin puhki pimeän.
Sydämessä okaat, haavat,
päässä tuliseppel-laavat
hurmein säkenöi…
Kysyy kaikki: miksi, miksi?
Pilvilinnain ritariksi
kohtalo mun löi!
Muill' on lepo, lemmenkota, mulla loppumaton sota, vaara, vauhti vain! Jolle syntymässä veri suotiin levoton kuin meri, tehköön veren lain!
Myrskyn myötä tahdon liitää, korkealla hetken kiitää, syöstä surmahan. Tulen lapsi tahdon olla, kuolla liekkiroviolla tuskan hurmahan!