I.
Wasuraruru
Mi naran to omoo
Kokoro koso
Wasuré nu yori mo
Omoi nari-keré
(Rakastettunsa unhotuksen
Toivominen itselleen
On paljoa vaikeampi sielun tulikoe,
Kuin mitä on pyrkimys
Pysyä unhottamatta. Kimiko'n runo.)
Nimi loistaa erään talon oven yli riippuvasta paperilyhdystä geishojen kadulla.
Yön aikana tämä katu on ihmeellisimpiä maailmassa. Se on ahdas kuin hyttikuja höyrylaivassa, ja tummana kuultava laudotus umpisulkuisissa taloissa, joissa kussakin on pienoinen kisko-ovensa, minkä paperiruudut näyttävät jäätyneiltä lasi-ikkunoilta, panee ajattelemaan ensiluokan kojuriviä laivassa. Oikeastaan talot ovat useampikerroksisia, mutta sitä ei huomaa heti, varsinkaan jos kuu ei paista, sillä ainoastaan alikerrat ovat valaistut heti ikkunain yläpuolella oleviin varjostimiin saakka, joista ylöspäin pimeys vallitsee. Valaistus leviää kaitaisten, paperiruutuisten ovien takana palavista lampuista sekä ulkopuolella riippuvista paperilyhdyistä, joita on yksi joka oven kohdalla. Katua pitkin katsellessa näkee kaksi lyhtyriviä sitä reunustamassa kunne ne äärimpänä sulautuvat yhdeksi liikkumattomaksi keltaisen valon kaukaisuudeksi. Muutamat lyhdyistä ovat puikeloita, toiset lieriönmuotoisia, toiset taas neli- tai kuusisärmäisiä; ja somatekoisia japanilaisia kirjainmerkkejä on niitä koristamassa. Katu on vallan hiljainen, — vaiti kuin ison näyttelyn huonekalu-osasto sulkemishetken perästä. Asukkaat ovat näet melkein järjestään poissa, yksityisissä tai julkisissa juhlissa avustamassa. Heidän elämänsä on yön elämää.
Kirjotus ensimäisessä lyhdyssä vasemmalle, eteläpuolelta tullessa on: »Kinoya: uchi O-Kata», joka merkitsee: Kultatalo missä O-Kata asustaa. Oikealla kädellä riippuva lyhty ilmottaa siinä olevan Nishimuran talon, missä Miyotsuru neitonen asuu, jonka nimi merkitsee: Loistossa elelevä Kurki. Lähinnä vasemmalla on Kajitan talo, missä Kohana, Kukannuppu asuu, ynnä Hinako, hän jonka kasvot ovat somat kuin nuken. Vastapäätä on Nagayen talo, missä asuvat Kimika ja Kimiko … Ja tämä säteilevä nimien kaksoisrivi on yli kilometrin pituinen.
Viimeiseksi mainitsemamme talon lyhdyssä oleva kirjotus osottaa, että on yhteyttä molempien nimien Kimikan ja Kimikon välillä — ja enemmänkin; Kimiko nimeen on liitetty Ni-dai-me, kunnianimi jota ei voi muille kielille kääntää, ja joka ilmaisee että tämä Kimiko on järjestyksessä toinen Kimiko. Kimika on opettajatar ja emäntä. Hän on kasvattanut kaksi geishaa ja antanut kummallekin nimeksi Kimiko, tai paremmin: toiselle uudistanut ensimäiselle antamansa nimen Kimiko. Tämä saman nimen toistamiseen antaminen osottaa selvästi että ensimäinen Kimiko — Ichi-dai-me — on mahtanut olla hyvin mainio. Vähemmän onnistuneen, suosiota puuttuvan geishan julkista nimeä ei koskaan siirretä hänen seuraajalleen.
Jos sattuu pätevää ja riittävää aihetta pistäytyä taloon sisälle — sisälle päästään sysäämällä sivulle tuo valaistu kisko-ovi, jolloin gon-gon-kello rupeaa soimaan ilmottaen vieraan, — niin saa tavata Kimikan, ellei hän pienen seurueensa kanssa ole siksi illaksi tilattu. Silloin tulee havainneeksi että hän on sangen älykäs henkilö, jonka kanssa kannattaa keskustella. Hän voi kertoa, jos sille päälle tulee, sangen mieltäkiinnittäviä tarinoita, ilmieläviä tarinoita lihaa ja verta, tosi tarinoita ihmisluonnosta. Sillä Geishojen katu on täynnä elämäntarinoita — surullisia, lystikkäitä, jännittäviä. Joka talolla on tarinansa, ja Kimika tuntee ne kaikki. Toiset niistä ovat sangen pöyristyttäviä, ja toiset voisivat saattaa kuulijan nauramaan, ja toiset vaipumaan mietteisiinsä. Ensimäisen Kimikon tarina kuuluu viimeksimainittuihin.
Ei se ole eriskummallisimpia; mutta se on niitä joita länsimaalainen ehkä paraiten saattaa ymmärtää.