ELÄMÄN MERELLÄ.
Kun myrsky käy,
ja meri kiljuu kuin hurja hurtta,
niin tartu ruoriisi niinkuin mies,
kun hyrskyt heittävät elon purtta!
Kun salamoi,
ja taivas paljastaa aallon pohjaa,
niin ohi karien rautakourin
sun uljas purtesi aavaan ohjaa!
Kun on myrsky vait,
ja välkkyy kaukana toivon saari,
kun alla mainingin hohtaa maa,
ja päälläs päilyvi taivaankaari,
kun liidät luo,
ja hymyy ylpeenä nuori huuli,
kun luulet laskevas satamaan,
ja purtta tuudittaa myötätuuli,
niin reivaa vaan!
Ei onni silmääs saa usvin peittää,
voi kaikki olla vain kangastus,
voi myötätuuli sun mereen heittää.