MAISEMA.
Kaupungin ympärillä seutu synkkenee,
jo lumi siintäin tummuu lahden jäällä,
punoittaa kolme veriruskeeta hattaraa
kahden kaarneen linnantornin päällä.
Tien syrjäss' alastonna huokaa poppeli,
kuin paarivaate hohtaa harmaa hanki,
vankilan kello lyö nyt viittä, — ristikosta
katselee kauvas yksinäinen vanki.
Mitä hän miettii kammion kurja asukas
varpusen visertäissä räystään alla?
Kai miettii: miksei päivä laske itään,
tai ehkei mieti enään yhtään mitään.
— Kunnaalla seisoo sähkölennätinpylväät
niinkuin kolme ristiä Golgatalla.
Palotornista tuli jo välähtää,
ristikon aukosta katoo pää.