NÄYTÖS I
Linnan etuhuone.
(Hovirouva tulee toiselta, hoviherra toiselta taholta, tekevät naurettavia kumarruksia ja niiauksia, asettavat sormet suulleen ja sipsuttavat prinsessan huoneen ovelle ja tirkistävät avaimen reijästä.)
HOVIROUVA. Kuulitteko?
HOVIHERRA
Kyllä minä kuulin.
HOVIROUVA
Kuulkaa, kuinka prinsessa mellastaa. Nyt hän heitti jotain lattialle, ai!
HOVIHERRA
Kaulakoristeen, jonka hän sai korkealta kosijalta. Rasavilli!
HOVIROUVA
Hän on mahdoton! Eilen hän tahtoi pukeutua ryysyihin ja kulkea paljain jaloin.
HOVIHERRA
Tuittupää, oikullinen orpo. Hänellä ei ole ikäistensä seuraa. Eilen hän näki linnanikkunasta paimentyttöjen ajavan lammaskarjaa ja nyt hän tahtoo olla paimentyttönä.
HOVIROUVA
Hänen täytyy tottua hovitapoihin. Meidän velvollisuutemme on opettaa ja ohjata häntä.
HOVIHERRA
Mutta hän ei tottele, tekee ja sanoo kaikki päinvastoin. Olisiko syy…
HOVIROUVA
Syy meissä, minussa? Minä olen aina hyvällä esimerkillä koettanut…
HOVIHERRA
Hänen pitäisi saada kuulla soittoa, tanssia ja iloita. Ja sitten pitää hänen rakastua. Minäkin…
HOVIROUVA
Tekin..? Hän ei huoli kenestäkään. Kääntää kosijoille selkänsä tai tekee heistä pilkkaa.
HOVIHERRA
Eilen hän istui pitkän aikaa tornikomerossa ja uhkasi vaijeta kokonaisen viikon… Mutta pohjaltaan hän on hyvä, hän antaa almuja.
HOVIROUVA
Te olette pilannut hänet. Te olette niin kevytmielinen. Eilen te nipistitte kamarineitiä korvasta, te, te…
HOVIHERRA
Mi, minä, armollinen rouva, olen aina ollut vain teidän nöyrin palvelijanne. Mutta nyt prinsessa tulee, vetäytykäämme syrjään.
(Hoviherra ja -rouva poistuvat perälle.)
IMANDRA (tulee paljain jaloin ja hajalla hapsin, kamarineiti rientää hänen jälessään. Prinsessa heittäytyy maahan.)
Minun on niin ikävä, ikävä että… minä purisin!
INKERI
Menemmekö kutomaan kultakangasta? Sehän huvittaa teidän korkeuttanne.
IMANDRA
Ei, ei! Minä osaan jo sen taidon. Minä olen kyllästynyt koreihin pukuihin ja koreihin puheihin.
INKERI
Nouskaahan, armollinen prinsessa, joku voi tulla!
IMANDRA
Joku kosija? Hahhaa, muistatko, sitä viimeistä minä nipistin nenästä.
INKERI
Hyi, prinsessa, kuinka te olitte häijy.
IMANDRA
Niin, hovirouva sanoo minua häijyksi ja minä tahdon olla häijy, niin häijy, että ne ajavat minut linnasta.
INKERI
Kultavaunuissa te kerran linnasta ajatte, te olette niin kaunis ja maan kuulu, että tänne saapuu ruhtinaita aina Arapiasta kameleilla, kuormitettuina kullalla ja kalliilla kivillä.
IMANDRA
Minä en tahdo olla kaunis, katsos kuinka minä olen ruma! Sano, enkö minä ole ruma! —(vetää kasvonsa ryppyihin.)
INKERI (leikillä)
Ruma kuin hyypiä. Mutta jos nyt saapuisi se Kaukovallan prinssi, josta huhu käy.
IMANDRA
Kaukovallan prinssi? Keimeileva kenokaula?
INKERI
Ei! Sorea, solakka, yhtä viisas kuin viehkeä. Hän kulkee tuntemattomana kuin tuhannen yön ruhtinas.
IMANDRA
Jos hän tulee minua kosimaan, niin minä nokean naamani, kynsin kuin kissa tai juoksen linnankaivoon.
INKERI
Suokaa minun sukia suortuvianne. (Nostaa prinsessan ikkunan ääreen.)
IMANDRA
No, teehän niin. Mutta lue samalla sitä hauskaa kirjaa paimenesta ja metsätytöstä!
INKERI (järjestäen tukkaa, lukee)
— — — Ja paimenpoika kulki metsälähteelle, jonka luona istui ihmeen ihana metsätyttö. Paimenpoika koristi hänen päänsä mesikukilla, syötti häntä mesimarjoilla, soitteli paimenpillillään, hyväili häntä kuin katrastaan, ja he nousivat, kulkivat tanssien ilossa ja rakkaudessa läpi hämyisen metsän — — —.
IMANDRA
Oh, olisinpa metsässä ja kohtaisin kauniin ja kainon paimenpojan! Täällä minä tukehdun. Minua inhoittaa kaikki hovitavat, tanssin- ja soitonopettajat! Hyi! (Sylkee).
INKERI
Ai, ai, ei saa sylkeä!
IMANDRA
Mutta minä sylen vaan! Hyi! (kurkistaa ikkunasta). — Kas tuolta tulee paimentyttöjä! Hei, hei, tytöt, tulkaa tänne!
INKERI
Mutta prinsessa, ne ovat niin likaisia.
IMANDRA
Mutta minä tahdon!
INKERI
Pistetään toki kultakruunu päähän ja kultakengät jalkaan!
IMANDRA
Ei, ei, kruunu painaa ja kengät puristavat.
INKERI
Mutta hovirouva pistää mustaan komeroon.
IMANDRA
Pistäköön vaan! Minä tahdon olla kuin likainen paimentyttö. (Paimentytöt tulevat.) Tässä on mesikakkuja! Kuulkaas, miltä ketunleivät maistuvat, tuleeko niistä kieli vihreäksi? Näyttäkää kieltänne! Kas niin. Sehän on punainen niinkuin minunkin. (Näyttää kieltään, tytöt nauravat.)
INKERI
Mutta prinsessa!
IMANDRA
Mutta miksei teillä ole koreita vaatteita eikä mesikukkia kiharoilla?
PAIMENTYTTÖ
Me koristamme itseämme vain sunnuntaina.
IMANDRA
Ja minun pitää olla koreana joka päivä, siksi ei se tunnu miltään. Minä tahtoisin kulkea metsässä puettuna repaleisiin vaatteisiin. Annahan, kun koetan! (Aikoo ottaa tytön röijyn.)
INKERI (estää)
Ei, ei, siinä voi olla pieniä — eläviä.
IMANDRA
Hellan lettu, minä en koskaan näe täällä linnassa pieniä eläviä. Mutta osaattehan tanssia. Tanssikaa!
(Tytöt tanssivat.)
Kuinka se on kaunista! Siinä ei ole kumarruksia eikä polven koukistuksia. (Syöksyy keskelle tanssia.) Hih!
HOVIROUVA (tulee)
Mitä tämä merkitsee! Prinsessa, kuinka te käyttäydytte! Tämä on kauhea rikos hovisääntöjä vastaan. Avojaloin ja hajalla hapsin!
IMANDRA
Minä en välitä säännöistä! Piti, piti, piti!
HOVIHERRA (liehutellen nenäliinaa)
Hirvittävää! Mikä katku!
HOVIROUVA (pirskottaen hajuvettä)
Tuulettakaa huonetta! Ja te karjatytöt, lähtekää heti tiehenne!
(Tytöt pois.)
IMANDRA
Ei, ei, minä tahdon mukaan. Minä tahdon tanssia heidän kanssaan.
HOVIROUVA
Kamarineiti, viekää armollinen prinsessa heti pukuhuoneeseen, sillä kohta tulee tänne Kaukovallan prinssi ja hänen ystävänsä hovitaidemaalari!
IMANDRA
Jos he tulevat, niin minä rupean rääkymään tai hypin harakkaa. Joko minä alan? (Tekee liikkeen).
HOVIHERRA
Ä, älkää toki, tuuliviiri prinsessa…!
IMANDRA
Minä en tahdo olla prinsessa!
HOVIHERRA
Vaan harakka!
HOVIROUVA
Hirveätä, harakka!
IMANDRA
Armollinen rouva! Hyppikää minun kanssani harakkaa!
HOVIROUVA
Olenko minä harakka?
HOVIHERRA
Hahhaa!
HOVIROUVA
Mitä te räkätätte! Te pilaatte prinsessan.
IMANDRA
Hahhahhaa, harakka! (Juoksee tiehensä, Inkeri hänen jälessään.)
HOVIROUVA
Ei, tämä menee jo liian pitkälle, minä ihan halkean harmista.
Hoviherra, te olette kelpaamaton kasvattaja, te turmelette koko hovin.
HOVIHERRA
No, no, armollinen, muistattehan, te itsekin… hypitte nuorena harakkaa! Muistatteko, kerran puutarhassa ollessamme…
HOVIROUVA
Siitä on jo kulunut monta vuotta, kun…
HOVIHERRA
… Kun minä katsoin teihin kuin kuningattareeni.
HOVIROUVA (keimaillen)
Oi, kuningattareen! Anteeksi! Minä kiivastuin. Miettikäämme kasvattavia keinoja.
HOVIHERRA
Prinsessaa hemmoitellaan, vuoroin peloitetaan. Seuratkoon kerran oikkujaan, olkoon paimentyttönä, niin hän saa nähdä, onko se niin hauskaa ja runollista.
HOVIROUVA
Te olette oikeassa. Tehkäämme niin, jollei hän suostu Kaukovallan prinssiin. Menkäämme nyt katsomaan prinsessaa! (Hovirouva ja hoviherra menevät.)
(Kaukovallan prinssi ja Otro tulevat.)
PRINSSI
Minä näin hänet taas ikkunassa. Mikä suloinen, kiehtova kuva! Sellaista sinä, Otro, et koskaan ole ikuistanut.
OTRO
Me olemme vaeltaneet kauan tuntemattomina, nyt olette onnenne ovella. Mutta olkaa varovainen, prinsessa kuuluu olevan omituinen ja oikullinen.
PRINSSI
Mutta paimentytöt kertoivat hänestä vain hyvää. Minä vapisen onneni odotuksesta.
OTRO
Teidän korkeutenne! Ette ole ensimmäinen, jonka prinsessa on karkoittanut.
PRINSSI
Mitä? Kuulin ääniä.
OTRO
Sieltä tulee jo tuulispää! Olkaa vatuillanne! (Vetäytyy syrjään.)
IMANDRA (Toisessa jalassa kenkä, toinen puoli päätä on palmikkona.)
Mitä? Kuka te olette, mitä te täällä teette?
PRINSSI
Olen Kaukovallan prinssi! Armollinen, armas prinsessa! Kuulu kauneutenne on minut tuonut tänne kaukaiselta maalta. Te olette kuin ihana ilmestys.
IMANDRA
Minä en ole kaunis enkä armollinen. Katsokaa! (Vetää tukan silmilleen.) Minä onnun.
PRINSSI
Se johtuu siitä, että nousitte ehkä vuoteestanne väärällä jalalla.
IMANDRA (tehden eleitä)
Ja minun nenäni on väärässä ja silmäni vinossa. (Vääntelee nenäänsä ja silmiänsä.)
PRINSSI
Sallikaa minun suudella ruusuista kättänne. (Tarttuu käteen.)
IMANDRA
Hyi, siinä saitte! (Tukistaa prinssiä.)
PRINSSI
Prinsessa, minä en ole tullut tänne tukistettavaksi vaan…
IMANDRA
Vaan?
PRINSSI
Pyytämään teidän kunnioitettavaa kättänne.
IMANDRA
Mitä, kättäni? Mitä te sillä tekisitte? Onhan teillä käsiä itsellännekin.
PRINSSI
Minä tahtoisin laskea sydämeni teidän jalojen jalkojenne juureen.
IMANDRA
Nyt te puhutte kuin sydämenne olisi kurkussanne. Älkää puhuko tyhmyyksiä, olettehan viisas mies.
PRINSSI
Se ilahuttaa minua kuullessani sen teidän suloisesta suustanne.
IMANDRA
Miksi olette imelä niinkuin muutkin korkeat kosijani? Minä olen väsynyt teihin, koko hoviin, kaikkeen, kuuletteko!
PRINSSI
Niin minäkin, siksi lähdin etsimään jotain uutta. Minä haukottelen usein hoviherrojeni seurassa.
IMANDRA
Nyt minä pidän teistä. Haukotelkaamme yhdessä! Kun minä katselen teitä, niin olettehan sentään ihmisen näköinen. Kunhan olisitte paimenpoika ja soittaisitte paimenhuilua!
PRINSSI
Ja jos minä olisin paimenpoika?
IMANDRA
Silloin minä, minä tanssisin kanssanne lähteellä. Osaatteko soittaa huilua?
PRINSSI
Minä rakastan tietoa, taitoa, soittoa ja — teitä, armollinen autuuteeni.
IMANDRA
Joko taas! Mutta kuulkaas, hyppikäämme harakkaa!
PRINSSI
Harakkaa? En minä osaa!
IMANDRA (alkaa hyppiä)
Katsokaas, näin!
OTRO
Hahhaa!
IMANDRA
Kuka nauroi!
OTRO
Harakka!
IMANDRA
Näin minä hyppään häissäkin. Hahhaa!
HOVIROUVA (ja hoviherra rientävät esille)
Mikä häväistys! Prinsessa! Nouskaa heti! (Hovikumarruksia.)
HOVIHERRA
Pieni, kiltti prinsessa, muistakaahan, että te olette suuren Suvikunnan valtijatar!
OTRO
Kaukovallan prinssin puolesta saan minä kunnian kosia Suvikunnan valtijatarta ja huomenlahjana tuon minä tämän ihmeellisen peilin, joka tekee ruman kauniiksi ja päinvastoin.
IMANDRA (katsoo äkkiä peiliin ja kirkaisee)
Mitä minä näen? Oman irvikuvani! Hyi! Uskallatte tehdä pilkkaa!
(Heittää peilin permannolle.) Kas noin!
OTRO
Oi, mitä te teitte! Te särjitte taikapeliin!
IMANDRA
Taikapeilin? Hui, hai! (Juoksee tiehensä.)
HOVIROUVA
Kultakruunuineen ja kultakengät jaloissa täytyy prinsessan heti palata pyytämään anteeksi suur'armolliselta, hänen korkeudeltaan Kaukovallan prinssiltä. (Menee hullunkurisesti niiaten.)
PRINSSI (Poimien peilinpalasia, jotka hän kätkee taskuunsa.)
Älkäähän toki…! Kuulkaas, herra hoviherra, mitä me nyt teemme, minä olen aivan hullaantunut teidän tuittupää prinsessaanne!
OTRO
Prinsessan omista puheista sain minä oivan ajatuksen. Teidän korkeutenne, pukeutukaa paimenpojaksi! Minulla on mukanani tuolla pilarieteisessä paimenviitta, hattu, huilu, keltainen tekotukka.
PRINSSI
Otro, sinä olet aina kekseliäs! Mene tuomaan valepukuni!
OTRO
Vanha valepukunne, jota usein olette matkoillanne käyttänyt. Minä juoksen heti noutamaan! (Menee.)
PRINSSI
Hoviherra, me näyttelimme usein hovissani paimennäytelmiä.
HOVIHERRA
Toista on näytellä paimenelämää ja toista on elää paimenelämää. Se olisi opettavaista prinsessallekin.
PRINSSI
Aivan niin, hyvä hoviherra.
OTRO (palaa)
Kas tässä, teidän korkeutenne, tulkaa tänne! (Vetäytyvät syrjään, prinssi pukeutuu paimenvaatteisiin ja -kenkiin.) Minä tunnen teidät yhtä hyvänä näyttelijänä kuin valtijaana ja naissielun hallitsijana. Kas noin, vielä hiukan keltamaalia kulmakarvoihin!
PRINSSI
Minä olen valmis. Nyt alkaa näytelmä, minkä toivon päättyvän onnekseni.
HOVIHERRA
Hyvä, minä menen sanomaan prinsessalle, että täällä odottaa eräs paimenpoika. (Menee.)
OTRO
Ja minä menen edeltäpäin valmistamaan metsästysretkeä. (Menee.)
IMANDRA (tulee kultakruunu päässä ja kultakengät jaloissa, vastahakoisesti, pyyhkien kyyneliään, katsoen maahan, samassa alkaa hän nauraa väkinäisesti.)
Minä tulin pyytämään… Ei! Oh, minä nauran, vaikka pitäisi itkeä.
Kas, eihän täällä ole prinssiä! Paimenpoika, mitä sinä haet?
PRINSSI
He, en minä tiedä.
IMANDRA
Mikä on nimesi, tiedätkö sen.
PRINSSI
Metsä-Matiksihan minua sanotaan.
IMANDRA
Sinussa on metsän tuoksua.
PRINSSI
Kerrotaan, että tässä linnassa olisi hyvin kaunis mutta häijy prinsessa.
IMANDRA
Minäkö häijy! Mutta missä minä olen ennen kuullut sinun äänesi?
PRINSSI
Ehkä unissanne.
IMANDRA
Ihmeellistä, niin minä olen kuullut sen kuin unissani, se on ikäänkuin kutsunut minua metsään, vuorille, virroille, lähteelle, jonka luona minä olen istunut sitoen kukkaseppeltä.
PRINSSI
Minä olen niin usein, usein kulkenut linnan ohi ja kurkistanut ikkunoihin.
IMANDRA (veitikkamaisesti)
Mitä varten? Kyllä minä arvaan.
PRINSSI
Niin, arvatkaas!
IMANDRA
Ehkä minun tähteni, hihii.
PRINSSI (huokaillen)
Nii — niin.
IMANDRA
Nii — niin. Että uskalsit kurkistella korkeata prinsessaa, jolla on kultakruunu päässä ja kultakengät jaloissa.
PRINSSI
Minä olen vain köyhä paimenpoika. Hohoo, niin.
IMANDRA (huokaillen)
Hohoo, niin. Mutta merkillistä, kuinka sinä olet Kaukovallan prinssin näköinen.
PRINSSI
Niin sanovat ihmiset. Meitä voisi luulla kaksosiksi.
IMANDRA
Oletko sinä koskaan nähnyt Kaukovallan prinssiä?
PRINSSI
Kyllä, kyllä, useinkin… Olin kerran Kaukovallan hovissa.
IMANDRA
Mitä sinä siellä teit?
PRINSSI
Minä kerron. Palvelin kerran prinssin hovissa…
IMANDRA
Ja opit hiukan hovitapoja?
PRINSSI
Minut oli otettu sinne yhdennäköisyyteni takia.
IMANDRA
En ymmärrä.
PRINSSI
Minun toimenani oli olla ylimpänä kättelijänä.
IMANDRA
Kättelijänä? Nyt ymmärrän sinua vielä vähemmin.
PRINSSI
Minun piti kätellä kaikkia armonanojia, kun prinssi valtaistuinjuhlien aikana väsyi kattelemaan kansaa.
IMANDRA
Elit kättesi työllä, hahhaa!
PRINSSI
Mutta sitten alkoivat hoviherrat epäillä minua yhdennäköisyyteni takia.
IMANDRA
Entä sitten?
PRINSSI
Sitten ajoivat minut pois.
IMANDRA
Poika parka!
PRINSSI
Mutta prinssi hankki minulle kuninkaallisen karjankaitsijan viran.
IMANDRA
Todellakin! Sinä olet kuin prinssin kuva, eikä sinua erottaisi juuri muusta kuin puvusta ja tukasta.
PRINSSI
Mitäpä te, korkea prinsessa, välitätte paimenparasta, jolla on paraat päällä ja loput kainalossa.
IMANDRA
Mitä sinulla on siellä kainalossa?
PRINSSI (pyyhkien silmiään)
Paimenhuiluni, ainoa iloni!
IMANDRA
Mutta mitä sinä itket?
PRINSSI (tukahuttaen itkuaan)
Pidättekö kovin prinssistä?
IMANDRA
Kuules poika! Soitapa huilulla, niin minä tanssin. Tästä tulee hauskaa!
PRINSSI
Minä soitan vain yhdellä ehdolla.
IMANDRA
Sano se pian!
PRINSSI
En minä kehtaa.
IMANDRA
Kyllä sinä saat kehdata.
PRINSSI
Niin, että minä saan yhden suunannin jokaisesta paimenpolskasta.
IMANDRA
Suunanti, hihii, mitä se on?
PRINSSI
Sitä, että minä asetan huuleni teidän huuliinne.
IMANDRA
Eikö sen kummempaa. No!
PRINSSI
No, nouskaa varpaillenne. Noin!
IMANDRA
Ah, kuinka se oli makeaa, makeampaa kuin kaikki kuninkaallisen kyökkimestarin mesikakut. No!
PRINSSI
No, mutta minä soitan ensin.
IMANDRA
Ei sinun tarvitse soittaa, soita sitten metsässä! No! (nousee varpailleen, prinssi aikoo suudella. Hovirouva ja hoviherra tulevat.)
HOVIROUVA
Mutta prinsessa, tämähän on kauheata, te annatte suuta vieraalle paimenpojalle!
IMANDRA
Niin minä teenkin, en minä enään huoli pitkistä enkä pienistä prinsseistä.
HOVIHERRA
Holhoojana otan minä kultakruunun päästänne, te ette ole enään arvokas sitä kantamaan.
IMANDRA
Minä lähden tämän paimenen kanssa, minä sidon päähäni kukkaisen kruunun.
HOVIROUVA
Tapahtukoon tahtonne! Minä pesen käteni.
IMANDRA
Hajuvedessä! Metsässä on ihanampi tuoksu.
HOVIROUVA (suuttuvinaan)
Menkää, me emme enään vastaa teoistanne!
IMANDRA
Minä vastaan itse teoistani. Tiedän, etten kulje väärillä poluilla.
HOVIHERRA
Kaikki polut vievät kuitenkin kotiin. Hyvästi prinsessa!
IMANDRA
Hyvästi — vaan, hyvä hoviherra ja te — hovirouva! (Tekee kömpelöitä hovikumarruksia.) Nöyrin palvelijanne! Paimenpoika, soita nyt huilullasi! (Prinssi soittaa, Imandra tarttuu hänen käsivarteensa, ikäänkuin tanssien poistuvat molemmat.)
HOVIROUVA (käyttäen hajuvesipulloa)
Lähettäkäämme kuitenkin kamarineiti mukaan.
HOVIHERRA
Tehkäämme niin. Saanko tarjota käsivarteni. (Hoviherra ja hovirouva tekevät hullunkurisia kumarruksia.) Oi, nuoruus, oi, vihreä nuoruus, minun kuningattareni! Äst!
HOVIROUVA
Mitä te teitte?
HOVIHERRA
Anteeksi, minä aivastin.
HOVIROUVA
Oo, te…
HOVIHERRA
Teidän hajuvetenne…
HOVIROUVA (aivastaa)
Äst! Oo, anteeksi…!
HOVIHERRA (aivastaa)
Äst! Terveydeksenne!