KUNINKAAN HAUDALLA.
On taistelut sun voittamas kaikk' kiveen hakattu haudallas. Sotaliput sun untas vartioi, jotk' kerran voittosi kukkuroi. Ne polvesta polveen kuuluttaa sun nimesi loistoa, kunniaa. Ja polvesta polveen kulkevat sun muistos pyhiinvaeltajat luo kunniasi alttarin, sun hautas valkean marmorin, miss' alla kirkon holveikon kuin pyhä ja ikuinen hartaus on, miss' soi kuin urkuina hiljaisuus, miss' on kuin alkanut ikuisuus.
Yhä kannat kuningasvaltikkaa: sukupolvet eessäs kumartaa.
Ja sentään, suuri kuningas, en osaani vaihtais osahas, en köyhyyttäni purppuraas, en hetkeäni kunniaas —
Olet kuollut, suuri kuolematon!
Minä elän! — mun vielä elämä on!