MAANPAKOLAINEN.
Kuljin ma lempeää laakson tietä suvessa, kukkain kuussa. Siintivät järvet ja tuoksui tuomet ja linnunlaulu soi puussa.
Laulaen neitojen nuorten parvi
liiti mun ohitseni.
Kuuntelin laulua, — kyynelet vieri
kuumina poskilleni.
Muistin, ah muistin: maanpakolaisna
vierasta maata ma polin.
Nuoruuden maa oli minunkin kerran.
Kadottanut sen olin.