KATOLILAISESSA KIRKOSSA.
Soi messukuoron laulu humisten,
se niinkuin merenkäynti nousee, vaipuu,
ja tuohus palaa eessä Neitsyen
ja pyhä savu korkeuksiin haipuu.
Ja alla kaarten kimmeltävien
kas polvillensa kaikki maahan taipuu.
On hengen ikävöintä ikuinen
ja pyhä, pyhä sydämien kaipuu!
Me sille pystytämme temppeleitä,
ja sitä isät ammoin ennen meitä
jo puussa, auringossa kumarsit.
On vuosituhansien salain takaa
sen valta koskaan vaihtumaton, vakaa,
kun muodot tuhannesti vaihtelit.