MUA MUISTELE.
Alfred de Musset'n mukaan.
Mua muistele, kun avaa päivänkoi
lumotun linnan aamun auterissa;
mua muistele, kun ohi huminoi
yö uneksiva tähtimanttelissa;
kun onnen hurmassa sun rintas aaltoaa,
sua illoin unelmat ja varjot houkuttaa,
humussa metsien:
sa kuulet sävelen
mua muistele.
Mua muistele, kun tahto kohtalon
on meidät eroiltava ainiaaksi,
kun tuskahan on sydän toivoton
ja vuotten painoon lakastuva maaksi;
ah, muista lempeäin ja viime suudelmaa!
Ylitse kuolonkin viel' lempi leimahtaa.
Mun kunis sykkii syön,
se sinis sulle lyö:
mua muistele.
Mua muistele, kun alla kylmän maan,
mun nukkuu särkynehet unelmani;
mua muistele, kun hiljaa tuoksumaan
käy orpo kukkanen mun haudallani.
Sua nää en milloinkaan, mut katso, sielu mun
kuin uskollinen sisko palaa luokse sun.
Ah kuule, yössä näin
soi ääni nyyhkyttäin:
mua muistele.