SEITSENTOISTIAALLE.
Oot aamunraikas niinkuin aamunsuu
tai kevätpäivä tai kuin itse kevät,
ja suventuoksuva kuin nuori puu,
min lehdet kasteisina värisevät.
Nuor' onni silmissäsi kuvastuu,
ne niinkuin aamun taivaat säteilevät,
ja poves ujon alla uneksuu
viel' kevään ensi unet hymyilevät.
En voi, en henno sua herättää,
mun vangitsi kuin tenhoavin taijoin
sun vasta puhkeava nuoruutes.
Oi onnellista untas vielä näa!
Ma suudelman, min sulta ryöstää aijoin,
vain aatoksissa painan otsalles.