AAMU JA ILTA.
— Katos kultaiset pilvet taivahilta ja kaste kukkasilta.
— Nous päivä, sä taukosit uneksimasta, nyt alkoi elämä vasta.
— Mikä äsken viel' oli purppuraa, kultaa, se nyt on maata ja multaa.
— Käy sauvaas, loppui unelma, taru, tosi alkoi kova ja karu.
— Näin kovaks ja karuks en tiennyt matkaa, miten kauan jaksanen jatkaa?
— Kuka sanoi, että kevyt on elämän taakka, se kanna loppuun saakka.
— Miks käy niin autioks ympärilläni, ja autioks sydämessäni?
— Min murhees kuorma kasvaa, karttuu, sen sinussa mies vain varttuu.
— Miks ystävä käy niin kaukaiseksi ja syön vilun-yksinäiseksi?
— On kohtalos yksin elää ja kuolla, olla yksin tähdissä tuolla.