ELÄMÄN JÄLKEEN.
Kuka tietää, veljeni tähdet, ma elinkö milloinkaan — sun helmassas, Yö-äiti, kenties näin unta vaan.
Ma kurkotin haurasta kuplaa, joka särkyi käsiin mun, kuin lapsi leikkihin uuvuin ja heräsin itkuhun.
Kuka tietää, veljeni tähdet, ma elinkö milloinkaan — sun helmassas, Yö-äiti, kenties näin unta vaan.
Ma kurkotin haurasta kuplaa, joka särkyi käsiin mun, kuin lapsi leikkihin uuvuin ja heräsin itkuhun.