RUKOUS.
Mua kuljeta kuoleman teitä läpi syväin vesien, suo onnettomaks mun tulla ja pilkaks ihmisten, jos tahdot, riisu kaikki multa lahjat elämän ja kuiluihin minut syökse ja syvälle häpeähän, vie multa muistot kalliit, ota pois, mihin kiintynen, kun niin yhä kasvais, varttuis vain minussa ihminen, kun ain yli henkeni paistais tää armos suuri ja sees, kun vain se jäädä saisi, Sun rauhaas, kirkkautees.