SUVEN KUUSSA
Väräjöivä päivänsavu yli suvisen veen ja maan. Miten tuoksuu pihka, havu ja huumaa lemullaan, miten loistaa metsän syvyys ja välkkyy lehti, puu, ja päivän iki-hyvyys maan yli siunaantuu!
Mikä riemu taivahalla ja maassa loputon! Joka vihreen korren alla maailma kätköss' on, joka kukka hohtaa, hymyy kuin ihme outo, uus, joka ruohon taakse lymyy uus satu, salaisuus.
Koko metsä helkkyy, helää ja soi ja visertää, koko metsä liikkuu, elää, värähtää, hengittää — yli kaiken hymyilet sä, pyhä päivä suven kuun, — minut ota riemuus, metsä, sun riemuus salattuun!