KEVÄTAAMU
Ma laata katsomasta ja kuulemast' en voi: tään aamun ihme vasta se kevään maille toi! Nyt kuultaa lehdet hennot ja nukka nurmikon: niiss' aamukasteen kennot niin mesikirkkaat on!
Kaikk' ilmat iloon nostain taas linnut livertää, ja karja ääntää jostain myös vangin ikävää! Ja kukon laulu kaikaa viel' aamuun siniseen, vaikk' kyntömies jo aikaa on mennyt pellolleen.
All' auran multa jälleen se kääntyy valohon, kuin ennen kylväjälleen taas avoin, altis on. Oi lapsuuskoti suurin, Maan povi armoinen, vain sinuun syvin juurin ma laulan sydämen!