LUMI VIILEÄ VERHOO MAATA…
Lumi viileä verhoo maata, kukat nukkui kuolemaan. Et, armahin, tietää saata, miten ikävä polttaakaan!
Miten tunne tunnetta halaa,
sydän sydäntä unelmoi,
miten unet se kullalla valaa,
jok' ei sanoja saada voi!
Kesät kaikki aarteina vaipuu mun unteni kammioon. Ah, ainut, polttava kaipuu, ma sairas sinusta oon.