KOLMAS NÄYTÖS.
Ensimäinen kohtaus.
Bielgeschrey, sitte Leonard.
Bielgeschrey. Minulla on ollut paljo tukaloita päiviä mailmassa, mutta ei yhtään sellaista kuin tämä. Puolikin sellaisista vastuksista voisi panna lujemmankin pään pyörälle. Toinen tuleepi ja palkkaupi minulle vävyksi, toinen repii minua tukasta ja sanoo: se merkitsee parenthesis. Kolmas kirjoituspöytäni kanssa ympäriinsä. Pahat ihmiset kaiketi ovat tämän nostaneet päälleni. Pernilla ottaa kyllä selvän tästä asiasta. Jos ei minulla olisi sitä piikaa, niin minä kokonaan menehtyisin. Hän on minulla apuna. Hän surkuttelee minua toimituksissani, ja varmaan tiedän, että nämä vastukseni käyvät hänen sydämelle yhtähyvin kuin minun omanikin. Emännöitsijä Madlenasta ei minulla taas ole mitään hyötyä. Sillä hän kulkee alinomaa naimisajatuksissa. Ja kun mies ei ole hänelle kohta oksalta otettavana, tuimistuu hän vihaiseksi kuin pippuri. Hiisi, jos olisin erilläni tästä kummituksesta. Voi, jos saattaisin pitää hänelle tänä iltana häät samassa kuin tyttärelleni. Mutta tuolla näen veljeni Leonardin tulevan. Hyvää iltaa, mon frère! minä otin rohjetakseni lähettää teitä käskemään.
Leonard. Niin, mitä tämä merkitsee? Teillä ei ole juuri tapana lähettää minua käskemään. Ettekö voi hyvin?
Bielgeschrey. En, minä kohta kuolen mielen karvaudesta. Huoneeni on ollut täynnänsä hulluja ja hurjia ihmisiä, jotka ovat kavalasti tulleet tänne, tekemään minulle mielenharmia ja estämään minua toimituksistani. Tähän luulen seignör Suukkosen olevan syynä.
Leonard. Mitä pahaa olette siis hänelle tehneet, joka olisi pakottanut hänen sellaisiin?
Bielgeschrey. Kun minä en tahtonut kuulla riitaa, niin pitkää kuin nälkävuosi on, jota hän kertoi toisna päivänä.
Leonard. Noh, miksi ette tahtoneet kuunnella hänen puhettansa?
Bielgeschrey. Onko minulla aikaa sellaisia kuunnella, mon frère?
Leonard. Se on totta, mon frère! Teillä ei ole koskaan aikaa, vaikka teillä ei ole koskaan mitään tekemistä.
Bielgeschrey. Älkää pilkatko, mon frère! miksikä minä pitäisin neljää kirjuria, jos ei minulla olisi toimittamista?
Leonard. Jos sanoisitte minulle mitä toimituksia ne ovat!
Bielgeschrey, Jos lukisitte tähdet taivaalla?
Leonard. Sanokaapa nyt yksikään näitä kalliita toimituksia! Mitä olette te toimittaneet tänä päivänä?
Bielgeschrey. Aivan paljasten toimitusten tähden en ole saattanut toimittaa mitään koko päivään.
Leonard. Niin luulen, että olisitte voineet sanoa eilen, ja samoin toissa päivänäkin.
Bielgeschrey. Ei muuta kuin viisi kutsukirjettä, jotka olen kirjoituttanut, mutta joita ei ole ollut minulla aikaa lähettää postissa menemään.
Leonard. Mitä kutsukirjeitä ne ovat?
Bielgeschrey. Tyttäreni Leonora naidaan tänä iltana. Siitä syystä olen lähettänyt käskemään teitä, mon frère.
Leonard. Kenelle Leonora naidaan?
Bielgeschrey. Puukhollari Eerikki Matinpojan vanhimmalle pojalle,
Pekalle.
Leonard. Hoh! Leikkiäkö laskette? Annatteko tyttärenne kirjakoille?
Bielgeschrey. Mon frère! Täytyyhän minun ottaa vävy, joka voipi olla minulle avullisena toimituksissani.
Leonard. Luetelkaapa minulle muutamia niistä toimituksista.
Bielgeschrey. Jos te tahdotte kiusata minua, niin olkaa hyvä ja lykätkää se toiseen päivään! Sillä tänä päivänä en voi kärsiä enempää.
Leonard. Jos minun pitää puhua tyttärenne parhaaksi, niin pitää sen tapahtua tänä päivänä, sillä huomenna on jo myöhäistä.
Bielgeschrey. No, mitä on teillä sanomista siitä naimisesta?
Leonard. Se on teidän suvullenne kokonaan sopimatonta.
Bielgeschrey. Eikö puukhollari ole hyvä mies?
Leonard. Ei nuorelle neidolle sellaisessa säädyssä, ja niin opetetulle. Varmaan tiedän hänen siitä surevan itsensä kuoliaaksi. Minä en tunne miestä, vaan olen kuullut hänestä puhuttavan.
Bielgeschrey. Te erehdytte, mon frère! Tyttäreni suostuu siihen yhtähyvin kuin minäkin. Heti nähtyään rakastui Leonora häneen niin, etten saanut ollenkaan rauhaa, ennenkuin lupasin tehdä tänä iltana avioliittokirjan.
Leonard. Sitä ette saa minua ijankaikkisuudessakaan uskomaan. Se ei sovi luontoonkaan.
Bielgeschrey. Niin minä autan teidät heti tästä unennäöstä. Leonora ja
Pernilla tulkaat sisälle!
Toinen kohtaus.
Leonora morsianvaatteissa. Leonard. Bielgeschrey. Pernilla.
Bielgeschrey. Tyttäreni! Setäsi ei voi uskoa, että tämä naiminen on sinulle sovelias. Hän luulee sen olevan säädyttömän perheellemme, ja on saanut minua luopumaan lupauksestani.
(Leonora ja Pernilla itkevät).
Leonard. Enkö minä sitä arvannut, mon frère! ettei hän ole suostunut muuten kuin pakolla. Kah, kuinka liikutetuksi hän tuli kuultuaan pelastuksensa.
Bielgeschrey. Miksikä sinä itket, lapseni?
Leonora. Eikö minulla ole syytä itkeä? Minä vannon siihen mikä kalliinta on, etten tahdo ottaa ketään muuta miehekseni kuin puukhollari Pekka Eerikinpojan.
Pernilla. Jos tämä naiminen hajoupi, niin minä jätän herran talon.
Bielgeschrey. Ha, ha, ha! Noh siitähän sen kuulette, mon frère! Älä ole milläsikään tyttäreni, sen sanoin vaan koetellakseni sinua.
Pernilla. Mutta miksikä on Leonard herra niin paljo tätä naimista vastaan?
Leonard. En ole nyt enää, Pernilla, kun kuulen hänen itsensä tähän suostuvan.
Leonora. Te olette hyvin järkevä mies, setä kultani!
Leonard. Te olette valinneet hyvästi, lapseni!
Pernilla. Hän on keksinyt lasku-opin säännön, nimeltä regula S:t
Petri.
Leonard. Hei, onhan siinäkin miettimistä!
Pernilla. Jos ei hänellä olisikaan varoja, niin voipi hän elättää mamselin kynällään ja krihvelillään?
Leonard. Mikä hätä sillä sitte on?
Pernilla. Hänen nepaimensa Jonas sanoo hänen parhaimmaksi luvun-laskijaksi koko kaupungissa.
Leonard. Hei, antakaa mennä, antakaa mennä, siinä on kylläksi.
Pernilla. Ja lupaa suudella hänen jalkapohjiansakin.
Leonard. Hei, aivan kylläksi, aivan kylläksi!
Pernilla. Hänen isänsä, isänisänsä, ja isänisänsä isäkin, ovat olleet opettajina puukhollari-keinossa, niin että hän voipi lukea kuusitoista sukupolvea puukhollareita.
Leonard. Antakaa mennä, antakaa mennä, antakaa mennä!
Pernilla. Niin että hänellä on ollut oppia jo syntyessäänkin.
Leonard. Se on totta. Leonora ei olisi voinut koskaan parempaa naimista saada. (Hiljaan). Oikein pyörryttää päätäni tämä elämä, että tuskin voin seisoalla pysyä. Kuitenkaan en voi saada sitä päähäni, että tässä on kaikki säntillään.
Bielgeschrey. Siitähän sen nyt näette, mon frère! Te luulitte minun pakottaneen tytärtäni.
Leonard. Minulla ei ole sanaakaan sitä vastaan, kun isä ja tytär ovat yksimielisinä. Mutta tuolla tulee vieraita; lienee ylkämies, koska notarius on muassa.
Kolmas kohtaus.
Leander ja Oldsur puetut kirjakoiksi. Korsits (Leanderin setä) vanhana miehenä. Notarius. Muut henget viime kohtauksesta.
Bielgeschrey. Terve tulemanne, rakas vävyni.
Leander. Olen tullut tänne välipuheen mukaan, ja olen tuonut nepaimeni Jonaan, Candidatum puukhollari keinossa, niin myös rakkaan setäni Korsitsin kanssani läsnä olemaan tässä minun ottamisessa teidän sukunne jäseneksi; sillä minun isäni Eerikki Matinpoika ei voinut niin hyvästi, että olisi saattanut tulla tänä päivänä.
Bielgeschrey. Eikö tämä mies ole isänne? Minusta näyttääkin kuin ei hän olisikaan herra Eerikki Matinpoika itse.
Korsits. Ei, minä olen hänen arvotoin setänsä, mutta tulen hänen isänsä sijassa. Mutta tämä nuori Jonas Korsitsinpoika on minun oma poikani.
Bielgeschrey. Niin, lapsukaiseni, tehkäämme se lyhyesti; sillä minun aikani on tiukassa. Noh, menkää ja antakaa kädet toisillenne.
(Leander ja Leonora antavat kätensä toisilleen. Sitte toivottaa
jokainen läsnä-oleva erittäin kumartaen onnea).
Korsits. Herra notarius! olkaa hyvä ja kirjoittakaa kirjaanne, että tänä päivänä on näitten välillä tehty avioliitto.
Notarius. Kun vaan saan tietää nimet.
Bielgeschrey. Minun tyttäreni on syntynyt tässä kaupungissa, on nyt kahdennellakymmennellä vuodella, ja ylkämies — — —
Leander. Kyllä minä sanon ne asiat itsestäni.
(Notarius kirjoittaa sen jälkeen kuin Leander hiljaan sanoo hänelle).
Korsits. Minä vakuutan herralle, veljeni pojan Pekan tulevan teille kuuliaiseksi vävyksi, joka hyvämielisesti tahtoo olla avullisena kalkissa toimituksissanne.
Bielgeschrey. Siksi olenkin ottanut hänen ennemmin kuin useita hyviä nuoria miehiä, varsinkin muuanta lieto herraa, jonka kanssa hän puolittain, minun luvattani, oli mennyt kihlauksiin, sama veinari on tänä päivänä uhannut minua oikeuden käymisellä, siksi olen kiirehtinyt avioltittokirjaa päättämään.
Korsits. Herra lanko on tehnyt siinä oikein; hän saapi nyt pitkän nenän.
Pernilla. Voi, suosiollinen herra! Olisi minulla nöyrimmästi pyydettävää teiltä.
Bielgeschrey. Mitä se on, Pernilla! Sinä tiedät, että minä teen vaikka mitä sinun tähtesi; sillä sinä olet palvellut minua uskollisesti ja rehellisesti. Entä kuin sinäkin tahtoisit miehen?
Pernilla. En, suosiollinen herra! Ei ole se minulle, vaan tuolle
Madlena raukalle.
Bielgeschrey. Jos se olisi pois koko talosta. Ei se ole minun syyni, ett'ei hän ole naituna. Enhän minä saata väkisen vetää miestä kenellekään lautaan. Joskus olen miettinyt kosioida hänelle miestä sieltä tahi täältä, mutta aina ovat toimitukset estäneet minun siitä.
Pernilla. Ei, tahtooko herra suosiollisesti kuunnella minua! Madlena on kihlauksessa.
Bielgeschrey. Kenenkä kanssa?
Pernilla. Yhden kanssa, joka on ylevämpiä kutsujamiehiä tässä kaupungissa. Me olemme käskeneet hänen tänne juuri nyt tähän aikaan pyytämään Madleenaa herralta, koska herra on päättänyt tiiman ajaksi luopua toimituksistaan.
Bielgeschrey. Sen olet hyvästi miettinyt, sillä muuten en tietäisi, milloin saisin siihen aikaa.
Pernilla. Minun luulleni voisi se tulla tänä iltana tehdyksi, kun notarius on täällä.
Bielgeschrey. Se olisi minusta sanomattoman hyvä. Herra Notarius, olkaa niin hyvä ja viipykää täällä vähä; tässä tulee kuka tiesi muutakin tekemistä.
Pernilla. Minusta näyttäisi se olevan kaikkein sopivinta herralle; sillä se on kuin löisi kaksi kärpästä samalla kerralla. Mutta tuolla totta tuleekin kutsujamies isänsä kanssa.
Neljäs kohtaus.
Pekka Eerikinpoika. Eerik Matinpoika. Entiset.
Eerikki Matinpoika. Tässä tulen minä poikaneni lupauksen mukaan kihlausta toteuttamaan.
Bielgeschrey (Pernillalle). Mitä se on: "Lupauksen mukaan?"
Pernilla. Niin se on kutsujan kielellä. Sellaisilla ihmisillä on hyvin paljo käyttösanoja, joilla tekemät puheensa pitkäksi. Niillä on omat puheenparret, niin esimerkiksi kutsuvat he talonpiikoja tyttäreksi. Kun hän on puhunut minun kanssani herrasta, niin on hän herranne ja isäntänne sijaan sanonut: teidän rakas isänne.
Bielgeschrey. Hei, sepä laadullista on!
Pernilla. Siksi tehdäänkin eroitus kutsujankielen ja muitten ihmisten kielen välillä.
Bielgeschrey (Eerikki Matinpojalle). Se on, herra, minusta hyvä! Minä vakuutan teitä morsiamen puolesta, että hän on hyvin ymmärtävä emännöitsijä.
Eerikki Matinpoika. Sitä en minä epäilekään; sillä sellaisesta hyvästä puusta kuin herra on, ei voi tulla muuta kuin hyviä hedelmiä.
Bielgeschrey (Pernillalle). Se on totta kuin sanoitkin. Näillä kylänkutsujilla on kummalliset puheenpartensa. Anna Madlenan tulla sisälle. (Eerikki Matinpojalle). Hyvä herra! minusta tuntuu kuin minulla olisi ollut kunnia nähdä teitä usein ennen.
Eerikki Matinpoika (Pernillalle). Mitä tämä on, hyvä lapsi! Hän puhuu kuin ei hän tuntisikaan minua; vaikka hän kuitenkin itse tänä päivänä on ollut minun tykönäni kosioimassa tyttärelleen.
Pernilla. Herra puukhollari, älkää pitäkö tätä pahana; niin puhuu herra satoja kertoja päivässä tuuleen, sillä hänellä on niin monta toimitusta päässä.
Eerikki Matinpoika. Ha, ha, ha!
Bielgeschrey. Tuleeko Madlena, Pernilla!
Pernilla. Hän tulee tuossa paikassa.
Eerikki Matinpoika (Bielgeschreylle). Rakas tyttärenne taitaa pukeuta.
Bielgeschrey (hiljaan). Taas kutsujan kieltä. (Kovasti). Niin, niin luulen. Muutoin ei hän juuri pidä koristuksista vaaria, mutta luultavasti hän nyt tarttuu koreuteenkin.
Eerikki Matinpoika. Herra ei itsekään ole paljo koreuden puoleen, siksi eivät ole hänen lapsensakaan.
Bielgeschrey (hiljaan). Taas kutsujan kieltä. (Kovasti). Ei minusta opi kukaan talossani ylellisyyttä.
Eerikki Matinpoika. Niin, herra on sen sanonut minulle itse.
Bielgeschrey. Onko minulla siis nykyjään ollut kunnia puhua teidänkin kanssanne?
Eerikki Matinpoika (hiljaan). Ha, ha, ha! taas meni tuuleen. (Kovasti).
Minä näen herralla olevan pään aina täynnänsä toimituksia.
Bielgeschrey. Se on totta, hyvä herra! Siksi olenki valinnut ahkeran nuoren miehen vävykseni, joka saattaa olla minulle apuna.
Eerikki Matinpoika. Minä kiitän velvollisesti.
Bielgeschrey (hiljaan). Taas kutsujan kieltä.
Pernilla. Eikö se ole totta, kuin minä sanon? Ne on ihan kutsujan kaavauksia.
Bielgeschrey. Mutta kuuluu siltä kuin herra olisi tuntenut minun ennen.
Eerikki Matinpoika (hiljaan). Taas menee tuuleen. (Kovasti). Mutta tuolta tulee morsian. Katsokaa, herra, tuolla on teidän rakas tyttärenne.
Bielgeschrey (hiljaan). Taas kutsujan kieltä. Hiiteen sellaiset puheenparret.
Viides kohtaus.
Entiset. Madlena.
Bielgeschrey. Tule tänne, lapseni. Minusta on sanomattoman rakasta tietää sen menneeksi niin kauvas, että saan naittaa teidät talostani. Te saatte hyvän miehen, joka voipi holhoa teidät.
Madlena. Sitä en minä epäilekään, varsinkin kuin —
Pernilla. Parasta on että me päätämme sen lyhyesti ja pian; sillä herralla on paljo toimittamisia tänä iltana.
Eerikki Matinpoika. Näkeekö herra sen hyväksi, että avioliittokirja päätetään tänä iltana.
Bielgeschrey. Aivan niin, hyvä herra! Siihen olen tytyvä.
Pernilla. Niin antakaa heti kädet toisillenne. Ne ovat molemmat kuin rakastuneet hiiret.
(He antavat toisilleen kädet, syleilevät toisiaan; jokainen toivottaa onnea. Notarius kirjoittaa ja Pernilla puhuu hänelle hiljaan).
Bielgeschrey. Hyvästi, herra Notarius! Minä lähetän huomenna teille rahaa.
(Notarius menee pois).
Bielgeschrey. Jos tämä päivä on ollut vastuksellinen, niin onpa sitä vastaan ilta sitä iloisempi, kuin olen samalla kertaa saanut sekä tyttäreni että emäntäpiikani naimisiin.
Eerikki Matinpoika (Pernillalle). Onko herra naittanut emäntäpiikansakin tänä iltana?
Pernilla (osottaa Leonoraa). Se on tuo nuori ihminen, jonka näette tuossa.
Eerikki Matinpoika. Onpa kaunis ihminen, kenenkä se saapi?
Pernilla. Tuon nuoren miehen, joka tuossa seisoo. Hän on kutsujamies tässä kaupungissa.
(Molemmat morsianparit seisovat sillä aikaa vierekkäin
ja hyväilevät toisiaan).
Bielgeschrey. Nyt minä olen unhottanut kaikki vastukseni.
Eerikki Matinpoika. Kaikki on käynyt hyvin hyvästi; sillä vaikka puukhollari ja kutsuja, joista toinen on saanut herran tyttären ja toinen emännöitsijän, ovat alhaisia ihmisiä, niin voivat ne kuitenkin hyvästi elättää vaimonsa; sillä olkoon sanottu, rakas lankoni — — —
Bielgeschrey. Miksikä te kutsutte minua langoksi?
Eerikki Matinpoika. Minä olen vanhanaikainen mies ja pidän vanhanaikaisia tapoja.
Bielgeschrey (hiljaan). Olkoon, niinkuin Pernilla sanoo, kutsujan kieltä. (Kovasti). En minä sano sitä ylpeydestä, vaan senvuoksi ettei se ole tavallista.
Eerikki Matinpoika. Sen tiedän kyllä, että yleväarvoisten ihmisten kesken on tavallista sanoa herra kaikille.
Bielgeschrey. Hei, älkää pitäkö sitä minun ylpeytenäni.
Eerikki Matinpoika. En ollenkaan, vaan minä olen muuten mies, jonka ei tarvitse hävetä elinkeinoani; sekä minä että poikani voimme elää komeasti ja paitsi tätä panna joka vuosi rahoja säästöön.
Bielgeschrey. Sen minäkin uskon. Mutta toinen vuosi ei ole aina toisen vuoden arvoinen. Ruttovuoden jälkeen luulen olleen hyvän vuoden teidän virkaisille.
Eerikki Matinpoika (hiljaan). Taas se pörisee tuuleen. (Kovasti). En ymmärrä ollenkaan mitä herra tällä tarkoittaa?
Bielgeschrey. Minä tarkoitan, että silloin tulee paljo häitä pidettäväksi.
Eerikki Matinpoika. Mitä häillä on tekemistä minun virkani kanssa?
Bielgeschrey. Olettehan te kutsujamies tässä kaupungissa?
Eerikki Matinpoika (hiljaan). En minä koskaan usko häntä selväpäiseksi. (Kovasti) Kuulkaa, hyvä lanko! Jos te puhutte niin ajatuksissanne, niin minä surkuttelen teitä, ja jos te puhutte näin minua pilkataksenne, niin ette tee ollenkaan oikein.
Bielgeschrey. Vaiti langon nimellä! Lempo vieköön! olenko minä teidän lankonne?
Eerikki Matinpoika. Onhan minun poikani tyttärenne kanssa naitu?
Pernilla (hiljaan). Nyt kohta puhkeaa. Mutta mitäpä siihen auttanee?
Bielgeschrey. Kyllähän minä tiedän sen olevan teidän kutsujan puheenpartta kutsua talon piikaa tyttäreksi ja herraa langoksi, mutta jos teidän poikanne on saanut minun emäntäpiikani, niin emme kuitenkaan ole langoksia; sillä totisesti minä en ole koskaan koskenut häneen.
Pernilla. Pidä korvasi auki, Pernilla!
Eerikki Matinpoika. Mitä tuhannen tulimaista te puhutte emäntäpiiastanne? Teettekö te tyttärenne palveluspiiaksenne?
Bielgeschrey. En, minä tunnen kyllin tyttäreni, ja minä tunnen kyllin emännöitsijäni, hyvä kutsujamies!
Eerikki Matinpoika. Minä en ole mikään kutsujamies, saakeli soikoon!
Bielgeschrey. Pernilla! Hän sanoo ei olevansakaan mikään kutsujamies, totta jumalaut' ollette kutsuja.
Pernilla. Aivan, herra! Se on vanhempia kutsujamiehiä tässä kaupungissa.
Eerikki Matinpoika. Mene hiiteen, sinä juorukello! kun kehtaat valehdella! Minun nimeni on Eerikki Matinpoika, ja minä olen puukhollari. Ja tuossa on minun poikani Pekka, joka on laillisesti ja julkisesti tullut naimiseen teidän tyttärenne kanssa.
Bielgeschrey. Mitä lemmon ilvettä tämä on? Minun pääni on jo puoli pyörällä. (Leanderille). Kuulkaa herra! Ettekö te ole puukhollari, Eerikki Matinpoika?
Leander. Suokaa anteeksi, rakas appeni! Minun nimeni on Leander ja olen herra Jeronimon poika.
Bielgeschrey. Kuulkaa, seignör Jonas Korsitsinpoika! Eikö tämä ole teidän nepaimenne?
Oldsur. Suokaa anteeksi. Minun nimeni on Oldsur, ja olen hyvin tuttu ilvehtijä kaupungissa, teidän nöyrä palvelijanne.
Bielgeschrey. Minä kysyn vielä kerran, herra! Ettekö te ole kutsuja tässä kaupungissa?
Eerikki Matinpoika. Ja minä vastaan vielä kerrassaan, että minä olen
Eerikki Matinpoika, puukhollari.
Bielgeschrey. Ja te, nuori mies, joka olette saanut minun emäntäpiikani, ettekö te ole kutsuja ja kutsujan poika?
Pekka. Minä olen Pietari, puukhollari, joka olen saanut teidän tyttärenne.
Bielgeschrey. Te olette hullu; tuossahan Pekka puukhollari seisoo.
Leander. Ei, herra! Minun nimeni on Leander.
Bielgeschrey. Voi pahainen päivä! Mitä tämä on? joko minä olen hullu, vai oletteko te hulluja, vai onko Ovidiuksen Metamorphosis muuttunut meidän aikoihimme. Kuule, tyttäreni, etkö sinä ole minun tyttäreni?
Leonora. Olen, pappa kulta!
Bielgeschrey. Ja te, Madlena, ettekö te ole Madlena?
Madlena. Olen, herra!
Bielgeschrey. Ja sinä, tyttäreni, etkö sinä ole naitu Pekka
Eerikinpojalle, puukhollarille.
Leonora. Suokaa anteeksi, pappa kulta, minä olen tullut naimiseen
Leander Jeronimon pojan kanssa.
Bielgeschrey. Aa!… ja te, Madlena! Eikö se ole kutsuja, jonka te olette saanut?
Madlena. Suokaa anteeksi, herra, se on puukhollari. (Bielgeschrey istuu ja miettii). Eerikki Matinpoika (Leonardille). Herra, teidän veli hyvänne on kokonaan tullut pyöräpäiseksi. Lähetetään sana lääkärille; sillä eihän tuo tunne yhtäkään meistä!
Leonard. Minä olen vallan hämmästyksissäni kaikesta tästä? En usko muuta, kuin että tässä on joku ilve-petos.
Bielgeschrey (hypäten tuolilta). Minä olen Alexander Magnus ja te kaikki muut veinaria, jotka tapan, paikalla.
(Ottaa tuolin käteen ja rupeaa niitä ajamaan. Leonard lyöpi
kätensä hänen ympärilleen ja panee hänet istumaan).
Leonard. Rakas veljeni! Ettekö tunne minua?
Bielgeschrey. Voi, voi, voi! minä olen kokonaan typerryksissä näistä seikoista. Te olette veljeni Leonard.
Leonard. Älkää olko millännekään, velikultani! Tutkitaan asiat ajatellen, sillä varmaan on tässä pidetty kavaloita juonia. Kuulkaa, rakas Leonora, minä näen että teidän isänne on tahtonut naittaa teitä mieltänne vastaan, ja te olette käyttänyt petosta päästäksenne sellaisesta naimisesta.
Leonora (polvillaan). Voi, minun rakkain isäni! Minä rukoilen itkevillä kyyneleillä anteeksi. Rakkaus Leanderia kohtaan toiselta puolelta ja mielenkarvaus toiselta puolelta on viettänyt minua käyttämään näitä luvattomia keinoja.
Leander (myös polvillaan). Suosiollinen herra appi! Minä olen se sama, jonka te aamulla niin pilkallisesti ajoitte pois. Minä olen ollut olevinani Pekka Eerikinpoika puukhollari, tämän nimisenä saadakseni sitä aarretta, jota en muuten olisi voinut käsittää.
Pernilla (myös polvillaan). Armias herra! Minä olen päällikkönä koko tässä juonikkaassa komppaniassa. Minä olen keksinyt kaikki nämä kavalat keinot, en pilkatakseni herraani, mutta pelastaakseni rakasta tytärtänne, joka epätoivossa olisi hukuttanut henkensä, jos häntä olisi pakotettu ottamaan tämä puukhollari.
Oldsur (samoin polvillaan). Armollinen herra! Minä olen Oldsur, hyvin oppinut ja keinokas, matkustava ritari. Minä se olin, joka olin asian-ajajana ja kirjoittajana puolen päivän jälkeen, estämässä herraa, ettei hän saanut aikaa puhua Pekka Eerikinpojan kanssa, kun tämä tuli kosioimaan Madlenaa, jota saimme hänet herran tyttäreksi luulemaan.
Bielgeschrey. Voi! Tämän minä kostan, vaikka henkeni menköön.
Leonard. Sen minä vakuutan, että jos olisivat ne ottaneet minunkin joukkoonsa, olisin minäkin, huolimatta siitä kunniasta, jota aina annan veljelleni, antaunut samaan keinoon. Antakaa anteeksi näille nuorille ja pitäkää kaikki nuot kavalat keinot rakkauden ja epätoivon vaikutuksina. Rakkaus on sellainen väkevä kiihko, että se hylkää kaikki, saadakseen sitä, jota hellästi haluaa. Mitä on teillä muuten tätä naimista vastaan? Eikö tämä ole kymmentä vertaa parempi ja arvollisempi kuin tuo toinen? Eikö hän ole taitava, ylevä ja rikas mies?
Bielgeschrey. Mutta mon frère! hän ei taida toimittaa puukhollarin työtä. Minä tahdon sellaisen vävyn, joka olisi taitava siihen, ja voisi olla minulle avullinen vaivaloisissa toimituksissani.
Leonard. Kuulkaa, mon frère! jos suostutte minun neuvooni, niin ajakaa ensin pois kaikki nuo kirjoitusmiehet, menkää ulos ja käykää hyväin ystäväin tykönä iltasilla, nukkukaa puolipäiväis-unenne, ja olkaa niinkuin teillä ei olisi mitään toimittamista, ja katsokaa sitte, eikö tule enempää toimitetuksi talossanne.
Bielgeschrey. Hei, mon frère! älkää puhuko joutavia, kukaan muu ei tiedä mistä kenkä puristaa kuin se, jolla se on jalassa.
Leander. Voi, rakas appeni! jos te annatte vihanne sammua, vakuutan ja lupaan minä käyttää kaiken aikani kirjoitukseen ja luvunlaskuun, auttaakseni teitä toimissanne.
Pernilla. Ja sen minä myös takaan, herra, että hän tekee.
Bielgeschrey. Niin sinä, pärisijä! Sinä saat maksaa minulle tämän leikin.
Pernilla. Jos en minä pitäisi herran taloa kunniassa, niin olisin antanut asiain mennä menoaan. Mutta kun en suvainnut nähdä herraa pilkkana ja mamselia epätoivoon langenneena sellaisessa naimisessa, olen tarttunut tähän keinoon.
Leonard, Hän puhuu oikein, sillä miksikä olisi hän antaunut sellaiseen vaaraan, jos ei hänen ahkera huolensa olisi pakottanut häntä siihen?
Bielgeschrey. Lupaatteko siis minulle, herra, oppia puukhollarin keinoa.
Leander. Sen vannon, rakas appeni.
Bielgeschrey. Mitä te siis neuvotte minun tekemään, mon frère?
Leonard. Minä neuvon ja pyydän veljellisen rakkautemme tähden, että te annatte kaikki anteeksi, sillä avioliittokirjat ovat päätetyt, ja niitä ei saata enää purkaa.
Bielgeschrey. Niin on se siis varma, herra, että te tahdotte oppia puulhollarin taitoa?
Leander. Varma, sen vannon, rakas appeni.
Bielgeschrey, Niin kutsun siis teitä vävykseni ja annan kaikille muille anteeksi mitä ne ovat minua vastaan tehneet. Nouskaa nyt ylös! (Kaikki nousevat ylös). Herra Eerikki Matinpoika, te näette kuinka on käynyt. Minä aivoin antaa tyttäreni pojallenne; mutta nämä rakastuneet ihmiset ovat keinotelleet hänen emäntäpiian käsiin. Hän on muutoin varsin hyvä ihminen, hyvistä ihmisistä syntynyt eikä yli neljänkymmenen vuoden vanha, niin että vielä on toivoakin että hän saattaa enentää puukhollarin sukua.
Eerikki Matinpoika. Pitäkää, lemmollakin, itse emäntäpiikanne. Se ei tule koskaan minun miniäkseni.
Bielgeschrey. Siitä sopikaa keskenänne.
Eerikki Matinpoika. Minä haastan teidät oikeuteen.
Bielgeschrey. Haastakaat piikani ja tuo mies, jotka ovat sepittäneet sen avioliiton, sillä minä saatan tehdä valani siitä, että se on tehty tietämättäni.
Eerikki Matinpoika. Voi, minua viheliäistä ihmistä!
Pekka. Voi minua Pekka Eerikinpoika parkaa!
Madlena. Voi minun enkelini! Älä ole vihassa!
Pekka. Mene kyöpelinvuorelle!
Madlena. Minulla on kolmetuhatta riksiä kasvulla, jotka olen saanut hyväkseni herran palveluksessa. Herran tytärkään ei saa niin paljoa myötiäisiksi.
Pekka. Noh, kyllähän minä sitten siihen sopeun, pappa!
Eerikki Matinpoika. Tee kuin tahdot. Tule, lähtekäämme kotiin hyvästi ottamatta noilta pettäjiltä.
Bielgeschrey. Teidän palvelijanne, herra puukhollari! Minä pyytäisin saadakseni panna vävyni teidän opetettavaksenne.
Eerikki Matinpoika. Pankaa hiiteen!
Leander. Hyvästi, herra puukhollari!
Oldsur. Teidän palvelijanne, herra Eerikinpoika! Toivotan onnea!
Pernilla, Hyvästi, herra puukhollari! Prosit, maistukoon!
Pekka. Hyvästi! Lurjukset kaikki tyyni.
Leonard katsojille:
Opiksi sulle olkohon
Tää lyhyt näytös, vello,
Ett' ahkeroida toista on,
Toist' olla hätäkello.
Useat uni mieluisa
Ja ilopäivä voittaa;
Vaan myöskin liian ahkera
Itseään vahingoittaa.
Moni joutavilla juoksuilla
Kuluttaa saappaitansa,
Parempi ois jos laiskana
Hän viruis vuoteellansa.
Ei kelpaa liika sukkeluus,
Se turmiohon kaataa,
Samaten liika ahkeruus
Talottomaksi saattaa.
Ken hätiköipi, juostakseen
Se sinne tänne saapi,
Rakentaa jälleen purkaakseen,
Valapi, sulattaapi.
En ole koskaan kuullunna,
En muista, näinkö missä
Lie hätäkellon luonnetta
Kuvailtu näytelmissä.
Raivaanpa tietä tässä ma,
Ja muista: että mistään
Ei saada ensikertaista
Mi oisi täydellistä.