HENKILÖT:
Mimmi Paavaliina, neitsyt. Kriitliisa, Mimmi Paavaliinan tytär, 1/2-vuotias. Ipu " " poika, 4- " Emstiina " " tytär, 8- " Efreitti " " poika, 12- " Liinu " " tytär, 17- " Jaferi " " poika, 19- " Juho Kapine, isäntämies. Katriina, Kapineen vaimo. Nysse, Kapineen poika. Lomstiina, eukko. Pekka Hakseli, isäntämies. Kunstinki, rovasti. Pilatus, lukkari. Hinkka, nuorukainen. Nellu, neitonen. Tyttöjä ja poikia.
Ensimäinen näytös.
(Kapineen tupa. Katriina ja Lomstiina neulomassa.)
KATRIINA
(Puhetta jatkaen.) Ja sillä lailla se sitten jäi… Yritti jo, mutta sitten katkesi.
LOMSTIINA
(Neuloen.) Niin!… Niinhän se on… (Kuin luetellen.) Tulee!… On!… Elää!… Mutta kunhan lopulta kuntoon käy.
KATRIINA
Ja sehän se sisar-vainaan testamentti on pahin… Minä sitä jo tehdessä pyysin toisin, mutta ei… Se vaan tuijasi… Niinpäin tuijasi.
LOMSTIINA
(Tankaten.) Jus-tiisa!… Tuijasi…
KATRIINA
Kirjoitti testamentin niin, että sitten kun on perintö korkoineen kasvanut viideksikymmeneksituhanneksi, niin vasta sitten… (Nyökäys.) Ja niin että tää meidän Nysse perii jos on silloin naimisissa, mutta jos ei, niin sitten hän tai toisen sisaren tytär Nellu, kumpi ennemmin joutuu naimisiin. (Huokailee syvään.) Jaa-ah … jaa-ah! sitä sisar-vainajaa!… Tahtoi vaan kaikitenkin sille Nellulle kaikki, mutta … sitte toki saatiin suostumaan siihen, että kirjoitti niin… (Nyökäys.) Niin että jos on jo Nysse silloin naimisissa, niin perii, mutta muuten saattaa mennä Nellulle.
LOMSTIINA
(Kuin harmistuneena testamentin tekijään.) Osasipaan!… (Tankaten.) O-sa-si-paan!
KATRIINA
(Kuin huokaillen, toistaen.) O-sa-si!… Kun neuvoivat ja yllyttivät Nellun hyväksi, niin (nyökäys) osasi… Uskoi ja uskoivat, että ei se kuitenkaan meidän Nysse … (nyökäys) niinkuin saa morsianta ja … (huokaus) sillä lailla sitten, että jää perintö Nellulle… (Surullisena.) Jaa-ah… Jaa-ah!
LOMSTIINA
(Katriinan huokailun jälkeen.) Jaa-ah … jaa-ah … jaa-ah!
KATRIINA
(Jatkaa kertoen, yhä neuloen.) Ja nyt on sitten perintö jo viisikymmentätuhatta ja … Nellu justiisa — näinä päivinä menossa rippikouluun … rippikoulu kun justiisa alkaa … ja… (Kapine saapuu kamarista, ottaa tuvan hyllylaudalta tupakkalaatikon ja ryhtyy panemaan tupakkaa.)
LOMSTIINA
(Tarttuu kuin puolustaen.) Niin… Alkaa… (Hartaasti tankaten.) Al-kaa!
KATRIINA
(Jatkaa omaansa) …alkaa ja… Ripille se kun kerran pääsee, niin… (Huokaus.) Silloin sillä on jo mies, sillä… (Harmista, kuin halveksuen, sana sanalta tankaten.) Ne — tään — ajan — naiset! (Alkaa tankkaavammin.) Ne — tään ajan — naiset!… Ennen aikaan tuota, minun nuoruudessani, maltettiin miestä odottaa… Ei vielä hätäilty ja vanhanpiian vaivoja valitettu, vaikka jo hampaat suussa vanhuuttaan irti lotisivat, mutta ne tään ajan naiset!… (Kumarrus.) Eivät malta edes suutaan pyyhkiä viimeisestä tuttimaidosta pyyhinrievulla, vaan pyyhkivät sen suorastaan miehen partaan!
LOMSTIINA
(Hyvin myöntävästi.) I-han… Par-taan… Justiisa miehen partaan pyyhkivät tään ajan naiset viimeiset tuttimaidot huulestaan. (Halveksuen.) Tuokin nyt Nellu! (Neuloo.)
KAPINE
(Tupakkaa pannen, väliin.) Ka… Se on rakkaudenkometiia kiireellinen.
KATRIINA
(Menee asiaan, yhä neuloen.) Niin… Ja nyt, niinkuin sanoin, niin se on täpärällä… Testamentin viisikymmentä tuhatta… (Huokaus.) Jaa-ah!… Sillä vaikka sitä on yritettykin, niin se vaan ei luonnista… Sille kun on niin vaikea Nysse-rukalle saada sopivaa paria, kun ihmiset pitävät sitä (nyökäys, kuin torjuva) heikkomielisenä… Ei kukaan ota. (Nyökäys, neuloo.)
LOMSTIINA
(Varmasti.) Ot-taa!… Mimmi Paavaliina ottaa… Vikuroi, mutta … ot-taa! (Nyökäys.)
KAPINE
(Tupakkaa pannen.) Jaa… Se tää muori tässä puhui, siitä… Että Lomstiinalla todellakin olisi nyt tälle meidän Nysselle niinkuin morsian tarjona.
LOMSTIINA
(Varmasti.) Ihan justiisa… Justiisa puhuimme tässä.
KAPINE
(Tupakoi.) Taitaa olla laatuihminen?… Vaikka kohta perillisiä jo onkin? (Panee tupakkalaatikon hyllylle takaisin.)
KATRIINA
(Torjuen.) Antaisipa nuo perilliset nyt olla!… Kunhan vain selvenisi Nysse … sen testamentin suhteen.
LOMSTIINA
La-atu!… Laatuihminen… On elänyt… Kulkukauppaa sanoo välitöikseen… (Nyökäys, alkaa kertoa.) Tuli!… Siitä on kaksi viikkoa… Tuli siihen meille… Isokkalan pitäjäästä sanoo olevaan kotoisin ja siinä meillä on asunut nyt ja … kuuluu vähin rahojakin olevan…
KAPINE
No, jos Lomstiina koettaisi sitten sovittaa asiaa… (Savut.) Eihän tälle Nysselle itselleen olisi niin väliä… niistä perillisistä… Se on vain enemmän sen testamenttiasian takia… Se kun on onnettomuudeksi tähän naima-asiaan tullut sidotuksi. Ja sitten ne toiset testamentin odottajat … jos onkin jo milloin morsian Nysselle saatu tietoon, niin alkavat salassa kähnätä ja parjata… Ja niin siitä ei ole tolkkua tullut. (Tupakoi.)
LOMSTIINA
(Toistaen.) Niin… (Yllyttäjän äänellä.) Kähnätä… Kähnätä… Kähnätä!… (Halveksuen.) Nää-ä nyt! (Muikistaa, yhä neuloen.)
KATRIINA
(Neuloo.) Ei huoli itselleen morsiamelle puhua … että Nysse on vähä … niinkuin päästään vialla… (Nyökkää, neuloessa vihjaisten.) Niin että ei huoli… (Nyökäys tai sopiva ele.) Kaikkia salaisuuksia huoli.
KAPINE
Sävyisäpä tää silti on … Nysse… Aina on tyytyväinen. Eikä erikoisia mielisairaan oireita osoita koskaan.
LOMSTIINA
(Varmasti.) I-han!… (Toisin.) Ja, sitä paitsi, viis Mimmi Paavaliina niistä!… Hän vaan sanoo että kunhan on mies… Niin että saa lopultakin naimisen puumerkin papinkirjaansa ja siten papinkirjan kuntoon… I-han… Että kunhan on vain mies… Niin että saa isän entisille lapsille.
KAPINE
(Äkkiä.) No… Jos puhuttaisi Nysselle itselleen jo… Valmistukseksi vaikka. (Hoihkasee.) Nysse!
NYSSE
(Kamarissa.) Hoi, hoi! (Saapuu hyvin pitkävartista piippua poltellen ja tapailee kättänsä syyhytellä.) Min' oon koko ajan jalkaani ruoputellut… Eikä tiedä mikä siinä kutkuttaa.
KAPINE
Elähän nyt ruoputuksista puhu, kun tässä … (lapauttaa sivuja)
Lomstiinalla olisi sinulle nyt morsian… (Lapauttaa.) Et kai sinä,
Nysse, pahaa tykänne?
NYSSE
Enhän minä… Onko se Puputin Kaisa?
KATRIINA
Ei se ole… Mutta ole nyt, Nysse, viisas ja kiltti… (Mielitelläkseen.) Sitten se (mairitteleva nyökäys) tuijaa… Se tuijaa sitten, Nysse.
NYSSE
Kilttihän minä olen aina.
KAPINE
(Hyvitellen.) Saat ihan toispitäjäläisen morsiamen… Saisit ihan kiittää Lomstiinaa.
NYSSE
Lomstiinakos se sen puuhaa? (Tupakoi.)
LOMSTIINA
(Mielitellen.) Lo-omstiina se… (Maireasti.) Ja Nysse … Nysse se on aina Nysse!
KAPINE
(Sovinnollisesti neuvoen.) No!… Menehän nyt, Nysse, kamariin… Me tässä puhutaan.
NYSSE
(Poistuu kamariin.) Ka!… Menenhän minä!
KATRIINA
(Pahoillaan, huokaillen, neuloen.) Ja ainoa poika näet vielä meille!… Kuoltua saa sisarensa kanssa talon puoleksi periä!… (Syvästi huokaillen.) Jaa-a!… Jaa-a!… Nysse-rukka!
KAPINE
(Vakavana, kumarassa tupakoiden.) No!… Se täytyy nyt asia ottaa semmoisenaan kun se on… Olisihan se voinut pahemminkin käydä… Tarkoitan niin, että Nysse ei olisi sävyisä… Nyt hän on sävyisämpi kuin moni viisas… (Äkkiä toiseen asiaan mennen.) Ja niin että Pekka Hakseliko se jo myös … tätä Mimmi Paavaliinaa aikoo?
LOMSTIINA
(Varmasti, yhä neuloen.) Hak-se-li!… (Nyökäys.) Kuuli näet Mimmi Paavaliinalla vähin omiakin rahoja olevan ja sitten ne … (nyökäys) Nellun vanhemmat näet… Sen testamentin takia… (Viisaana, tärkeänä.) Haistoivat jo että Nysse voi … niin Mimmi Paavaliinasta ruveta tykkäämään, ja jo kohta Nellun isä (viisaasti, salaperäisesti) mhy-yy! … on luvannut Hakselille, että jos Hakseli tarpeen tullen nai Mimmi Paavaliinan… Nysseltä pois niinkuin nai … niin hän, Nellun isä, kuittaa Hakselin velan, 5000 markkaa, heti kun Nellu on naimisissa ja perinnön saa… Niin… Sitä varten se Hakseli…
KAPINE
(Tupakoi, vakavana.) Ka… Tarpeen tuo Hakselille olisi… Velkainen talo kun on… Hyvä jos ei vasaran alle mene.
NYSSE
(Palaa tupakoiden.) Tulin kysymään… Onko se leski vai neitsyt?
KATRIINA
(Viittoen, kuin lapselle.) Nei-tsyt … neitsyt… Nysse on nyt vain kiltti…
LOMSTIINA
Jus-tiisa! Neitsyt… (Voitokkaasti.) Jaa-a, Nysse (Neuloo.)
NYSSE
No sitten minä en vastusta… Minä vain selvyyden vuoksi peräsin. (Poistuu takaisin.) Sillä neitsyt on aina soveltuvaisempi.
LOMSTIINA
(Akkunasta.) No… Sieltä se nyt Mimmi Paavaliina tuleekin. (Asettuu.) Tu-lee! (Muikisteluja.)
KAPINE
(Asiaa nopeasti loppuun sopien.) No!… Jos sitten Lomstiina… Tottapahan sitten palkitaan… Niinkuin sanoin, niin … tuhat markkaa saat perinnöstä!
KATRIINA
(Kiirehtii.) Ja vieläkin minä siitä … ettei huoli ilmoittaa, että niinkuin … (nyökäys) heikkopäinen… Sanoa vaan, että sukulaiset sen perinnön takia niin parjaavat… (Neuloo, kuin ei olisi mitään puhuttu.) Niin, että parjaavat vain.