MIMMI PAAVALIINA
(Reilusti, touhussaan.) No niinpä onkin… (Kaulaa, kuin huokaillen, reilusti, leveästi.) Niin se on… Niin se on… Että ainoastaan viisaalle se vaimo tässä maailmassa vipunsa virittää… (Puuhaa kaulattavaa pois puolalta. Hartaasti.) Mutta se on … (yhä hartaammin) se on toki meillä Herra rakas taivaallinen isä… Hän on ylhäällä ja me alhaalla… (Harras huokaus.) Hänen turvissaan sitä tässä maailmassa sekä sirkkuset että myös varpuset rauhassa varvullansa visertävät… (Hyvin hartaasti, levälleen nostettuja Ipun housuja — tai lapsen paitaa — samalla tarkastaen.) Kukin ajallansa ja kukin omaa viserrystänsä. (Yhtäkkiä, hyvin iloisesti rallattaen.)
Ja kun minun kultani helluntaina rakastaa ja pussaa, niin talven tullen ukko-parka tuutua vaan hussaa.
(Riennättää tarkastelemansa kaulatun vaatteen orrelle.)
HAKSELI
(Vakavana tupakoiden.) Ka… (Savut.) Tästä Nyssestä yhäkin jatkaakseni… Vaikka, raukka, järjen ja viisauden puolesta heikkomielinen on, niin… (Sylkäisy tai muu.) Osaapaan jo ymmärtää hänkin hameen jälestä vaeltaa!