MIMMI PAAVALIINA
(Touhakasti.) No arvaat ne!… (Touhuaa. Äkkiä leveästi, reilusti miesten pahuutta huokaillen.) Ei… Ei vaan ole enää miehestä mieheksi, eikä miksikään, sillä aina Aatamista lähtien ei ole olleet enää miehessä kaikki kylkiluut paikoillaan… Paras on poissa (Äkkiä. Rallattaa touhutessaan.)
Ja ralla-la-lalalalal-la-lala, lalla, ral-lal-lallaa. Ja et sinä mua, et sinä mua hyljätä saa!
(Työntää vanhan esiliinan myttyyn.) Justiisa!… Ihan jälliinsä, Lomstiina!
LOMSTIINA
(Neuloen, tankaten.) Jäl-liin-sä! (Äkkiä.) Ja minä jo puhuin… (Tenää.) Pu-huin… Johan en!… (Puhuen.) Mutta annetaan hänen, Nyssen, nyt itsensä tulla, niin tutustuu!… (Hoihkaa.) Nys-se!
NYSSE
(Kamarissa.) Hoi, hoi! (Saapuu, poltellen pitkävartta.) Lomstiinako se?
LOMSTIINA
(Neuloen, maireasti mielitellen.) Lo-oomstiina!