MIMMI PAAVALIINA
(Niiaa.) Niin … herra rovasti… Se oli vaan erehdys, herra rovasti… (Niiaa.) Minä luulin että lehmäkauppias, herra rovasti…
PILATUS
(Viipottaa kädellään vaikenemaan.) Hokiset!… Hokiset!… Elä löpise!… Elä löpise!…
ROVASTI
(Pilatukselta.) Ja minkälainen on hänen sisälukunsa taito?
PILATUS
Jaa… Ei erinomainen, mutta tyydyttävä… Hokisee ja löpisee lukiessaan … niin että sotkee toisiinsa välimerkit ja präntin.
ROVASTI
(Lyhyesti.) No!… No!… (Puhuen.) Me lopetamme nyt… Minä kuulustelen vielä iltapuolella uudestaan… Saatte nyt mennä. (Alkavat suoltua ulos. Rovasti selailee kirkon kirjoja. Poistuessaan tytöt nöyrinä niiailevat jäähyväisiksi, rovastin siitä välittämättä.)
PILATUS
(Mimmille, tämän mennessä ulos.) Höpisee… Minä sitten sinulle sanon. (Mimmi vastaa eleillä, niiaa rovastia varten jäähyväiset ja poistuu.)
ROVASTI
(Pilatukselle.) Jaa, kanttori… Se vaimo… Minä en voi sitä sietää… Olen ihan murheellinen sen vaimon takia, sillä… (Äkkiä.) Niin … ja kuinka hänen kristillisyytensä laita on?
PILATUS
(Tapailee.) Jaa, herra kirkkoherra… Hän on … kuten me kaikki syntiset … armoa isoova ja … Sanankin kylvölle altis.
ROVASTI
Jaa, jaa… Jaa, jaa… Mutta meidän on kuitenkin vaadittava, paitsi sydämen kristillisyyttä, myöskin käytännöllistä kristillisyyttä, eli hyvää ulkonaista vaellusta, ja se silloin tuolla ei sopinut. (Hapuilee kirjoja loitompaa eteensä.)
PILATUS
(Sovitellen.) Jos tuo… (Ehättää kirjaa työntämään.) Lie tuo vaimo itse siihen syytön… Jos ne lapset hänen poissa ollessaan… Taisi tapahtua tuntemattomuudessa ja … (tapailee) tuntemattomuudessa ja… (Äkkiä, kaikki kuitatakseen sillä sovittelulla joutavana.) Kränäävät lapset… Hulisevat ja kränäävät.
ROVASTI
(Oikaisee.) Ei… Ei se tapaus yksin, sillä myöskin vaimo itse… Hän myöhemmin itse laski minun hattuuni veden…
Neljäs näytös.
(Toisen näytöksen tanhua. Piiritanssi. Mimmi Paavaliina puuhaa. Nysse ja Ipu tupakoivat yhdessä etualalla syrjässä kumpikin kivellään istuen, Ipu nysällä, Nysse pitkävarrella. Kapine istuksii penkillä. Emstiina souvattaa.)
(Piiri.)
Ah niin! Pellavaa tyttö kitkee, odottaa. Yksin tyttö kitki pellavaa ja itki, poiss' on armas hältä, ah, ei elämältä paljon toivo-a hän voi.
Ah niin! Toivehet on jo tyyten laannehet. Itki, kitki suotta tyttö monta vuotta, kysyi kyynelissä: miss' on armas, missä? Vastausta vaan ei saa!
(Nuori väki voi mielensä mukaan liikuksia, poistua, taas ilmestyä, kävellä tietä pitkin ohi. Nyt jää osa oleilemaan näkyvissä.)