MIMMI PAAVALIINA
(Reilusti, touhuten.) Osasitpas sanoa!… Ihan!… Niin että maailma meistä murhetta pitää enemmän kuin me itse… Me itse vain iloisesti niitämme ja maailma ne niitokset murheella kokoaa.
HAKSELI
(Jatkaa.) Minullakin siinä … kovat olot… (Kiihtyy kuin hihkuu, mutta surullisella sävyllä, katkerana.) Himppaa!… Himppaa!… Himppaa! — hoputtaa maailma… Elät!… (Toisin.) Mutta mitäpä siitä! (Nousee lähteäkseen.) Pupurisen vävylle olen kyllä vähän velkaa, mutta mitäpä siitä! (Mimmi Paavaliinalle.) No niin!… Minä tulen vielä iltapuoleen ja puhutaan sitten kahteen keskeen… Sovitellaan sitä naimakauppaa… Jos tuo lopultakin leikkaantuisi. (Poistuu.)
(Metsässä piiritanssi-laulu.)
Ja neito piirissä pyörii,
ja lemmenleikissä hyörii.
Miss' on neito, niin siell' on lempi,
ja miss' on lempi, on onni.
Kättä annan nyt sulle.
Ollos ystävä mulle!
Ilman lempeä onpi meille
elo arkinen aina.